Tahdosta riippumaton virtsan karkaaminen on monelle suomalaiselle sosiaalinen ja hygieeninen ongelma. Virtsanpidätysongelmia esiintyy väestötasolla n 5 %:lla eli ongelma koskettaa n. 250 000 suomalaista. Ongelmaisista vain joka neljäs hakeutuu hoitoon. Naisilla yli kolme synnytystä, painonnousu ja estrogeenin puute lisäävät etenkin ponnistukseen liittyvää karkailua. Yli 70-vuotiaista ongelma on jo joka toisella. Taustalla on usein aivojen tai selkäytimen rakkoa säätelevän hermotoiminnan heikkous tai puuttuminen. Eturauhassyöpäleikkauksen läpikäynneillä miehillä ongelma on yleinen ja alihoidettu – ehkäpä aliarvioitukin. Tosiasiassa ongelma näillä miehillä on huomattava, jopa merkittävämpi kuin paljon julkisuudessa esillä ollut erektiohäiriö.
Virtsankarkailutyypit
- Ponnistusinkontinenssi
- Virtsan karkaaminen tahattomasti ruumiillisen ponnistuksen yhteydessä.
- Pakkoinkontinenssi
- Rakko supistelee voimakkaasti ja tahattomasti, jolloin virtsa karkaa. Tällöin puhutaan myös yliaktiivisesta rakosta.
- Ylivuotoinkontinenssi
- Rakko ei ”tunnista” tarvetta kunnes ylivuotoa jo tapahtuu (taustalla on yleensä voimakkaasti suurentunut eturauhanen).
Virtsankarkailun hoitokeinot
Hoidon kulmakivenä on virtsauspäiväkirjan pito, joka antaa arvokasta tietoa ongelman tyypistä (pakkovirtsaus vai ponnistushäiriö) ja ohjaa hoidon toteuttamista. Virtsauspäiväkirjaa kannattaa kysyä lääkäriltä tai lääkäriasemalta.
Lääkehoito
- Kun kyseessä on voimakkaasta ja tahattomasta rakon supistelusta johtuva virtsankarkailu (pakkoinkontinenssi), lääkehoidollisia vaihtoehtoja ovat trospiumkloridi, oksibutyniini tai tolterodiini
- Lääkehoidon tukena annettavalla rakon treenauksella pyritään pidentämään virtsaamisväliä 3–4 tuntiin.
- Rakko- ja sulkijalihaksen sähköärsytyshoito on tehokas ja nopeasti tuloksia antava hoitomuoto ponnistustyyppisessä vuotohäiriössä (esim. yskäistessä tai nauraessa ilmaantuva vuoto). Lantionpohjan omatoimisella treenauksella varmistetaan hoitotuloksen pysyvyys.
- Vaikeimmat tapaukset ohjataan operatiiviseen hoitoon