Seksuaalinen haluttomuuden syynä ei suinkaan aina ole testosteronivaje. Itse asiassa haluttomuuden syitä on lukuisia ja tietysti myös hoito vaihtelee syyn mukaan.
Sisällys
Miehen seksuaalisen haluttomuuden yleisyys
Seksuaalisen haluttomuuden yleisyyttä on tutkittu laajoissa tutkimuksissa. ESSM Syllabus-kirjassa on esitelty 22 tärkeintä ja kattavinta tutkimusta, joiden tulokset julkaistiin alun perin 3. kansainvälisessä seksuaalilääketieteen konsultaatiokokouksessa. Tutkimusten mukaan seksuaalisen mielenkiinnon puutetta esiintyi 3–50 % miehistä. Populaatiotasolla seksuaalinen mielenkiinto näyttää säilyvän teini-iän loppuvaiheista noin 60-vuotiaaksi saakka melko muuttumattomana, mutta 60 iän paikkeilla mielenkiinto alkaa merkittävästi vähentyä. Seksuaalisen halun kohdalla asia lienee sama, joskin halun heikentyminen voi alkaa jo 50 ikävuoden jälkeen. Ennen 60 ikävuotta mielenkiinnon puutetta esiintynee 5–15 %:lla ja sen jälkeen 20–40 %:lla. Itseä haittaavasta halun puutteesta on vain vähän tutkimustietoa.
29 maata käsittävässä tutkimuksessa, johon osallistui 13 618 miestä iältään 40–80, seksuaalista haluttomuutta esiintyi ajoittain tai säännöllisesti 12–28 %:lla tutkituista. Samankaltaisia lukuja on saatu muistakin tutkimuksista. Suomessa haluttomuutta esiintyy 10–13 %:lla parisuhdetilanteesta riippuen. Jopa lähes puolella erektiohäiriöpotilaista seksuaalinen halu on heikentynyt.
Seksuaaliseen haluun vaikuttavat hormonit ja välittäjäaineet
Seksuaaliseen haluun vaikuttavat monet hormonit ja aivojen välittäjäaineet. Halua lisääviä ovat testosteroni, feromonit ja dopamiini ja halua vähentäviä ovat estrogeeni, progesteroni, prolaktiini, kortisoli, histamiini ja mahdollisesti välillisesti serotoniini.
Miehen seksuaalisen haluttomuuden syitä
Alla on lueteltu tunnettuja syitä, jotka voivat aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta (lähde: Meuleman ym. 2005)
- Testosteronivaje
- Kohonnut prolaktiini
- Viha ja ahdistus
- Masennus
- Parisuhdeongelmat
- Aivohalvaus
- Masennuslääkitys
- Epilepsia
- Trauman jälkeinen stressireaktio
- Munuaisvika
- Sepelvaltimotauti ja sydämen vajaatoiminta
- Ikääntyminen
- HIV
- Kehonrakennus
- Syömishäiriöt
Miehen haluttomuuden diagnoosi ja tutkiminen
Diagnoosi ei ole yleensä vaikea. Potilaalta kysytään suoraan seksuaalisen halun tai mielenkiinnon tasosta. Potilaat huomaavat helposti tapahtuneen muutoksen ja oire tulee siten ilmi. Asiaa voi tarkentaa vielä kysymällä seksuaalitoimintojen tiheydestä, seksuaalifantasioiden olemassaolosta, seksuaalisista ajatuksista ja aloitteenteosta. On kuitenkin huomattava, että esim. yhdyntätiheys ei ole samaa kuin halu: seksuaalista toimintaa voi olla ilman haluakin, etenkin nykyisen tehokkaan lääkityksen avulla.
Yhdyntätiheys vaihtelee, yleensä seksuaalista toimintaa on 1–4 kertaa viikossa, vanhemmilla miehillä harvemmin. On esitetty, että jos alle 55-vuotiaalla miehellä seksuaalista toimintaa on harvemmin kuin joka toinen viikko, tilanne voisi viitata alentuneeseen seksuaaliseen haluun.
Masennuksen ja parisuhdeongelmien tunnistaminen on tärkeää. Useimmiten kokenut kliinikko huomaa nämä haastattelun perusteella, mikäli aikaa on varattuna tarpeeksi. Joskus voidaan hyödyntää myös näiden löytämiseen kehitettyjä kyselylomakkeita.
Miehen haluttomuuden hoito
Seksuaalisen haluttomuuden hoito pitää kohdistaa syyhyn. Mitään täsmälääkettä ei ole. Mikäli taustalla on testosteronin puute, hyviä tuloksia saadaan testosteronihoidolla. Jos syynä on erektiohäiriö, sen hoitaminen usein auttaa. Kohonneen prolaktiini syy tulee selvittää ja tila hoitaa.
Masennusta voidaan hoitaa useilla eri lääkkeillä ja psykoterapialla. Masennuksen lääkehoidossa on kuitenkin muistettava masennuslääkityksen mahdolliset haitat seksuaalitoimintoihin, myös seksuaaliseen haluun.
Parisuhdeongelmat on syytä pyrkiä hoitamaan sopivilla keinoilla. Usein melko yksinkertaisetkin neuvot voivat riittää. Kannustetaan pariskuntaa esim. avoimeen keskusteluun seksiasioista, omista toiveista ja muista parisuhteen intimiteettiin kuuluvista asioista. Vaikeissa parisuhdekonflikteissa ammattiapu (psykiatri, psykologi, seksologi, psyko- tai seksuaaliterapeutti) on aiheellinen.