Peyronien taudissa penis taipuu johonkin suuntaa pahimmillaan hyvinkin voimakkaasti tehden sukupuoliyhdynnän mahdottomaksi. Tautia voi ilmetä minkä ikäisillä tahansa ja sen esiintyvyys on 3–9 %. Taudin syytä ei tarkkaan tunneta. Hoitona on perinteisesti ollut leikkaus, mutta nyt markkinoilla on myös lupaavia paikallisesti ruiskutettavia lääkkeitä.
Peyronien tauti (siittimen fibromatoosi, induratio penis plastica) on saanut nimensä ranskalaisen lääkärin Francois de la Peyronien mukaan. Sen oireina ovat kipu, penikseen ilmaantuvat kovettumat (Peyronien plakit), peniksen käyristyminen ja plakkien kalkkeutuminen. Tautiin liittyy usein erektiohäiriöitä. Tautiprosessissa johonkin kohtaan paisuvaisen kovakalvoon ilmaantuu venymätön fibroottinen alue. Sen voi havaita veltossakin siittimessä, mutta erektiossa tämän arpi voi aiheuttaa siittimen käyristymisen, ohenemisen ja lyhenemisen. Erektio voi olla kivulias ja käyristymä voi tehdä yhdynnän mahdottomaksi tai on kivulias itselle tai partnerille.
Taudin diagnoosi ja kulku
Peyronien taudin diagnoosi tehdään potilaan kertomuksen ja peniksen tutkimisen perusteella. Apua voi olla potilaan mukana tuomalla valokuvalla siittimestä erektiossa, mutta siitä ei saa käsitystä kolmiulotteisuudesta. Peniksen käyristymä voi vaihdella 15 asteesta 180 asteeseen. Verikokeita ei yleensä tarvita ja kuvantamista vain, mikäli aiotaan ryhtyä kirurgiseen hoitoon. Tällöin ultraäänitutkimuksella nähdään helposti kalkkeumat. Tietokonetomografialla nähdään myös ei-kalkkeutuneet plakit. Magneettitutkimus on tehokas ja sillä nähdään kaikki anatomiset muutokset ja jopa varhaisvaiheen plakit.
Tauti voi alkaa peniksen yöllisellä kivulla, ennen kuin potilas huomaa mitään muutosta peniksessä. Usein kipu häviää käyristymisen edelleen edetessä. Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että tuntohermoradat vaurioituvat kovettuma-alueella. Taudin kulku jaetaan kahteen vaiheeseen, Aktiivisessa vaiheessa tyypillistä on kipu, aluksi lievä, mutta etenevä käyristyminen ja pieni kovettuma-alue siittimen varressa. Jotkut potilaat kertovat tilanteen alkaneen yhdynnän aikana tapahtuneen loukkaantumisen yhteydessä (esim. peniksen vääntyminen). Edellä mainitut oireet viittaavat tulehdukselliseen prosessiin ja aktiivinen vaihe voi kestää 18–24 kuukautta. Kroonisessa vaiheessa havaitaan tunnusteltavissa oleva kovettuma-alue ja käyristymä ei enää etene. Kovia plakkeja voi olla yksi tai useampia. Plakit tuntee helposti, sillä 82 % plakeista on vähintään 1,5 cm halkaisijaltaan. Erektio on heikentynyt 20–50 %:lla. Peyronien tauti paranee itsestään vain noin 13 %:lla.
Yleisin alue Peyronien plakille on peniksen yläpinnan keskiosassa ja tämä johtaa peniksen käyristymiseen ylöspäin (72 %) . Plakki voi myös levitä sivusuuntiin johtaen peniksen käyristymiseen vasemmalle tai oikealle (11 %) tai alas (17 %). Tauti voi aiheuttaa myös monenlaisia muita rakennemuutoksia, kuten penistä ympäröivän tiimalasimaisen kaventuman. Tila aiheuttaa potilaalle emotionaalista ja psyykkisistä stressiä ja myös nämä seikat voivat olla mukana tautiin usein liittyvässä erektiohäiriöossä. Lääkäri tekee normaalin haastattelu, jossa kysytään mm. mahdollisista muista sairauksista kuten diabeteksestä, verenpainetaudista kolesterolista ja elämäntavoista kuten tupakoinnista.
Esiintyvyys
Esiintyvyydestä ei ole tarkkaa tietoa. Esiintyvyys lienee 3–9 %:n luokkaa. Suurimman tehdyn tutkimuksen mukaan (8 000 miestä) esiintyvyys oli 3,2% ja ikä vaikutti seuraavasti
- 30–39: 1,5%
- 40–49: 2 %
- 50–59: 2 %
- 60–69: 4 %
- >70 6,5 %.
Riskitekijöinä on pidetty diabetesta, verenpainetautia ja korkeita kolesteroliarvoja. Jopa 40:llä Peyronien tautia sairastavista on todettu diabetes ja toisaalta diabeetikoilla, joilla on erektiohäiriö Peyronien taudin esiintyvyys on 20%.
Peyronien taudin syy
Taudin tarkka syy on tuntematon. Useita teorioita on esitetty. Oletetaan, että isot tai pienet vauriot paisuvaisen kovakalvossa eivät paranekaan normaalilla tavalla ja johtavat niiden plakkien syntyyn. Penisvamma on luultavasti kuitenkin tärkein taustalla oleva yksittäinen tekijä. Se voi aiheutua vakavan onnettomuuden seurauksena tai yhdynnässä usein toistuvien pienten vammojen kautta.
Vaikka kaikilla miehillä tapahtuu yhdynnän aikana enemmän tai vähemmän pieniä vääntymisiä tai loukkaantumisia, kaikille ei kuitenkaan kehity Peyronien tautia. Taustalla on oltava myös muita tekijöitä, joiksi on esitetty seuraavia:
- perinnöllinen alttius
- virtsatietulehdukset
- tupakointi
- tulehduksellinen sukuelinsairaus
- kumppanilla runsas alkoholin käyttö.
Myös matalalla testosteronipitoisuudella on todettu olevan mahdollinen vaikutus taudin syntyyn. Kämmenessä oleva sidekudossairaus Dupuytren kontraktuuralla on myös todettu olevan yhteyttä Peyronien tautiin.
Hoito
Hoidon tavoitteena on peniksen suoristaminen, seksuaalisen toiminnan ja elämänlaadun parantaminen. Taudin elimelliset muutokset ja myös psyykkinen painolasti tulee huomioida. Monelaisia hoitoja on kokeiltu suun kautta otettavista lääkkeistä peniksen venytykseen, injektioihin ja kirurgisen hoitoon.
Suun kautta otettavina on tutkittu seuraavia:
- pentoksifylliini
- E-vitamiini
- potaba
- kolkikiini
- tamoksifeeni
- karnitiini
- koentsyymi Q10
- prokabatsiini
- omega-3-rasvahapot.
Amerikan Urologiyhdiostys (AUA) ei suosittele yhtäkään näistä ei Peyronien taudin hoidoksi näytön puutteen vuoksi.
Paikallisesti plakkiin ruiskutettavia lääkeaineita ovat
- interferoni
- verpamiili
- kollagenasi.
Näistä kakikista on tutkimusnäyttöä ja AUA suosittelee näitä sopivissa tapauksissa. Interferoni alfa-2b:n vaikutuksesta fibroblastien proliferaation vähenemiseen. Verapamiili (kalsiumsalpaaja) vähentää kollageenin kerrostumista.
Kollagenaasi hajoittaa kollagenaasia Peyronien plakin sisällä. Kollagenaasi on ainoa Peyronien tautiin tarkoitettu lääke, jolla on Yhdysvaltain (FDA) ja Euroopan lääkeviranomisten (EMA) antama virallinen myyntilupa Peyronien taudin hoidossa. Menetelmässä käytetään Clostridium histolyticum (CCH) kollagenaasia. Menetelmän käyttö Peyronien taudissa on nopeasti laajentunut viime lähivuosina. Useat satunnaistetut tutkimukset ovat osoittaneet sen tehon ja turvallisuuden. Perushoito tapahtuu niin, että plakkien alueelle ruiskutetaan aluksi kaksi injektiota 24–72 tunnin välein. Tilannetta seurataan kuusi viikkoa. Jos suoristuminen ei ole vielä riittävää, annetaan kaksi injektiota lisää vuorokauden välein.
Venytyshoidossa ajatuksena on mekaaninen venytys, joka johtaisi plakkien muuntumiseen. Laitetta pitää käyttää päivittäin vähintään 2 tuntia. Tätä on käytetty myös yhdessä muiden menetelmien, kuten interferoni-injektioiden kanssa. AUA ei ota kantaa tähän hoitoon.
Tyhjiöpumppuhoidossa ajatuksen on myös venytys. Yksi suppea tutkimus (n=31) on tehty, jossa potilaat käyttivät laitetta kaksi 10 minuutin jaksoa päivittäin 12 viikkoa. AUA ei ota kantaa hoitoon.
Kehonulkoinen sokkiaalto litotripsian ideana on plakkien hajoittaminen, absorptio ja lisääntyvä vaskulaarinen kasvu kudoksissa. Meta-analyysesissä on todettu Peyronien taudin kipuun liittyvää lievenemistä, mutta ei peniksen rakenteen korjaantumista tai plakkien pienenemistä.
Kirurginen hoito on todettu selkeästi tehokkaaksi hoitomuodoksi Peyronien taudissa. Kirurgiseen hoitoon päätyvät potilaat valitaan huolellisesti. Taudin on oltava stabiilissa vaiheessa ainakin 6 kk ennen operaatiota. Erityinen huomio on kiinnitettävä erektiokykyyn ennen leikkausta. Jos erektiokyky on hyvä, leikkaus tulee kyseeseen. Vaarana on joskus erektion heikentyminen leikkauksen jälkeen. Jos potilaalla on jo ennen leikkausta kohtalainen tai vaikea erektiohäiriö, on peniksen suoristamisleikkauksen yhteydessä järkevää hoitaa samalla erektio-ongelma penisproteesilla. Kirurgisia leikkaustapoja on erilaisia ja leikkaava kirurgi neuvottelee niistä potilaan kanssa. Tässä yhteydessä on syytä käydä läpi myös erektio ja mahdollinen penisproteesin tarve.
Dosentti Juhana Piha
Lähteet
- Al-Thakafi S&Al-Hathal N. Peyronie’s disease: a litrature review on epidemiologu, genetics, pathophysiology, diagnosiis and work-up. Transl Androl Urol 2016;5(3):280-289
- Ostrowski KA ym. A review of the epidemiology and treatment of Peyronie’s disease. Research and Reports in Urology 2016:8 61–70’
- Daniel J. Cwikla & Faysal A. Yafi Intralesional collagenase Clostridium histolyticum in the management of Peyronie’s disease: current best practice. Ther Adv Urol 2018;10(4):139-153