Seksuaaliterveysklinikka.fi

Eturauhassyöpä

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä Suomessa. Noin kolmasosa (31 %) kaikista miesten syövistä on eturauhasyöpiä. Uusia tapauksia oli vuonna 2013 yhteensä 5 124 ja sairastuneiden keski-ikä on noin 70 vuotta. Eturauhassyöpään kuolee noin 840 miestä vuodessa. 1.1.2014 Suomessa oli 45 849 eturauhassyöpää sairastavaa miestä. Eturauhassyövän ilmaantuvuus (uusien tapausten määrä) on 86 tapausta 100 000 miestä kohden. Se on yleisin Pohjoismaissa, länsimaissa ja Yhdysvalloissa ja vähiten sitä esiintyy Japanissa ja Kiinassa.

Eturauhassyöpä kasvaa pääsääntöisesti hyvin hitaasti niin, että valtaosa syöpää sairastavista miehistä ehtii kuolla muihin sairauksiin ja monilta miehiltä syöpä löytyy vasta kuolinsyytutkimuksissa ilman, että sillä olisi ollut siihen asti mitään terveydellistä merkitystä. Piilevää (oireetonta) eturauhassyöpää esiintyy solunäytteiden perusteella 30 %:lla >50-vuotiaista ja jopa 70-80 %:lla >80-vuotiaista.Eturauhassyövällä on hyvä ennuste: 93 % syöpädiagnoosin saaneista miehistä on elossa 5 vuoden kuluttua. Eturauhassyövistä noin 2–5 % on periytyvään syöpäalttiuteen liittyviä ja noin 15–20 % perheittäin esiintyviä. Tämän vuoksi tulee olla tarkkana, jos potilaan suvussa on ollut eturauhassyöpää.

Eturauhanen eli prostata sijaitsee virtsarakon alapuolella ja virtsaputki kulkee sen läpi. Rauhasen takana on peräsuoli, jota kautta rauhasen tunnustelu tapahtuu. Eturauhasen tehtävänä on tuottaa  siemennestettä, jossa siittiöt matkaavat kohti virtsaputkea.

Eturauhassyövän oireet

Syöpä on varhaisvaiheessa oireeton. Oireet muistuttavat hyvänlaatuisen eturauhasen liikakasvun oireita, joita ovat mm. tihentynyt virtsaamistarve, virtsasuihkun heikkous ja tunne, ettei rakko tyhjene kokonaan. Pidemmälle ehdittyään syöpä voi aiheuttaa alavatsa- ja selkäkipuja, laihtumista ja yleiskunnon laskua sekä verivirtsaisuutta.

Eturauhassyövän riskitekijät

Eturauhassyövän riskitekijöinä ovat ikä, runsas ravinnon rasva, lihavuus ja tupakointi, D-vitamiinin puute ja perintötekijät. Myös eturauhasen tulehdukselliset sairaudet ja sukupuolitaudit lisäävät riskiä. Eturauhassyöpää voi mahdollisesti ehkäistä tai taudin etenemistä hidastaa vihreä tee, isoflavonoidit, lykopeeni, vihannekset, omega-3 valmisteet. Myös liikunta voi ehkäistä eturauhassyöpää. Alkoholin käytöllä sen sijaa ei ole todettu yhteyttä eturauhassyöpään. Nykytiedon mukaan testosteronihoito ei aiheuta eturauhassyöpää, mutta se voi kiihdyttää jo olemassa olevan syövän kasvua.

Perinnöllisyys

Periytyvä syöpäalttius on merkittävä eturauhassyövän riskitekijä. Syöpägenetiikan tutkimusyksikössä ja Tampereen yliopiston eri laitoksissa tehdyssä tutkimuksessa analysoitiin 120:n suomalaisen eturauhassyöpäperheen (eturauhassyöpää suvun miehillä alenevassa polvessa) indeksipotilaan, 537 valikoimattoman eturauhassyöpäpotilaan ja kontrolliryhmänä olleen 480 terveen verenluovuttajan DNA-näytteiden mutaatioita ja niiden mahdollista yhteyttä syövän puhkeamiseen.

Tutkimuksen perusteella CHEK2-geenin muutokset altistavat selkeästi eturauhassyövälle ja vaikuttavat väestötasolla perheittäisten eturauhassyöpäkasaumien syntyyn. Jos lisäksi periytyvän syövän ryhmässä oli geenin MSR1:n muutos R293X, niin se oli yhteydessä varhaisempaan toteamisikään (keskimäärin 55,4 vuotta ja ilman muutosta 65,4 vuotta).

Eturauhassyövän ennuste

55 % syövistä löytyy siinä vaiheessa kun ne ovat vielä paikallisia (eli eivät vielä levinneitä) ja 23 % todetaan etäpesäkkeitä lähettäneinä. Paikallisena löydetyt saadaan hoidettua erittäin tehokkaasti: lähes kaikki (93 %) potilaat ovat elossa vielä 5 vuoden kuluttua syövän löytymisestä. Sen sijaan levinneissä syövissä viiden vuoden eloonjäämisennuste on noin 33 %.

Eturauhassyövän tutkimukset

Tuseerauksella eli peräaukon kautta tapahtuvalla tunnustelulla arvioidaan eturauhasen koko, aristavuus ja mahdolliset ylimääräiset kyhmyt. Koska syöpä voi olla myös täysin normaalilta tuntuvassa rauhasessa,  PSA on tärkeä tutkimus. Merkki mahdollisesta eturauhassyövästä on kohonnut PSA.  PSA on eturauhasen tuottama merkkiaine, jonka pitoisuus lisääntyy myös hyvänlaatuisessa liikakasvussa, joten sekään ei ole yksinään syöpää poissulkeva tai varmistava tutkimus. Normaali PSA-pitoisuus veressä on nuoremmilla miehillä alle 2,5 ja vanhemmilla alle 6,5 mikrog/l. Tarkentavana tutkimuksena tehdään ns. vapaan PSA:n määritys silloin, kun kokonais-PSA on välillä 2,5–10 mikrog/l. Jos vapaan PSA:n osuus on alle 15 %, potilas  lähetetään urologille kudosnäytteen (biopsian) ottoa varten. Syöpädiagnoosi edellyttää aina mikroskooppista kudosnäytevarmistusta. Näyte otetaan eturauhasesta kudosnäyteneulalla ultraääniohjauksessa. Jos on syytä epäillä syövän levinneen muualle elimistöön, tehdään lisäksi luustotutkimus, keuhkokuvaus ja tarvittavia verikokeita. 
Taulukko. S-PSA:n viitearvot eri-ikäisillä miehillä

Ikä (v)S-PSA (µg/l)
40–49alle 2,5
50–59alle 3,5
60–69alle 4,5
70–79alle 6,5

Taulukko. PSA-pitoisuus ja eturauhassyövän todennäköisyys

Seerumin tai plasman PSA-pitoisuusEturauhassyövän todennäköisyys
Kokonais-PSA-pitoisuus (µg/l)%
0–21
2–415
4–1025
yli 10yli 50
Vapaan PSA:n osuus (%), kun kokonais-PSA-pitoisuus on 4–10 µg/l
0–1056
10–1528
15–2020
20–2516
yli 258
Eturauhassyöpä – taulukot

Eturauhasyövän hoito

Eturauhassyövän hoidon valintaan vaikuttaa syövän levinneisyys, kudostyyppi, potilaan ikä ja muut sairaudet. Eturauhassyövät jaetaan kolmeen eri levinneisyysluokkaan: 

  1. paikallinen eturauhassyöpä 
  2. paikallisesti levinnyt eturauhassyöpä
  3. levinnyt eturauhassyöpä.

Paikallinen eturauhassyöpä

Syöpäsolujen kasvua on ainoastaan eturauhasta ympäröivän kapselin sisällä. Lähtökohtana on aktiivinen seuranta, koska tosiasia on, että eturauhassyöpä etenee verrattain hitaasti. Potilaan kanssa sovitaan seurannasta, jossa otetaan PSA-arvo määrävälein ja tarvittaessa, esim. potilaan ja hoitavan lääkärin välisen perustellun arvioinnin pohjalta edetään muihin hoitovaihtoehtoihin. Seuranta sopii etenkin iäkkäille potilaille, jotka haluavat välttää rankemman hoidon rasitukset, sivuvaikutukset ja leikkausriskit. Tällöin potilaan ja lähiomaisten on hyväksyttävä se, että syöpää ei tarvitse välittömästi hoitaa.

Eturauhasen poistoleikkauksessa (radikaali prostatektomia) soveltuu alle  70-vuotiaille, jotka haluavat syövän pois elimistöstään. Leikkaus toteutetaan joko avoleikkauksena, laparsoskooppisesti (vatsaontelotähysteisesti) tai robottiavusteisesti. 10 vuoden elossaoloaika poistoleikkauksen jälkeen on korkea, 88–95 %.

Sädehoito on leikkaushoidon vaihtoehto. Se toteutetaan polikliinisesti ja se annetaan pelkästään eturauhaseen. Sivuvaikutuksena on lähinnä peräsuolen ja rakon ärsytysoireet. Suurimmalla osalla potilaista seksuaalinen kyvykkyys säilyy. Hoito toteutetaan ulkoisena hoitona ns. lineaarikiihdyttimillä tai kudoksensisäisenä tykö hoitona eli brachyterapiana

Paikallisesti levinnyt eturauhassyöpä 

Paikallinen leviäminen tarkoittaa sitä, että syöpä on kasvanut jo eturauhaskapselin läpi, mutta ei ole vielä levinnyt laajemmalle tai lähettänyt etäpesäkkeitä. Hoitovaihtoehtoina ovat sädehoito tai hormonihoito.

Levinnyt eturauhassyöpä

Eturauhassyöpä leviää ensimmäiseksi imusolmukkeisiin tai luustoon. Levinneen eturauhassyövän parantava hoito ei ole nykyisillä hoitomenetelmillä mahdollista. Koska eturauhassyövän kasvulle on välttämätöntä miessukupuolihormonin eritys, hoidossa pyritään miessukupuolihormonin eli testosteronin erityksen lopettamiseen. Kun testosteronia ei enää erity, noin 70 %:lla eturauhassyöpäpotilaista syövän kasvu pysähtyy. Hoitoa kutsutaan hormonihoidoksi. 

Hormonihoito voidaan toteuttaa kahdella tavalla: Orkiektomiassa eli kastraatiossakivesten hormonia tuottava osa poistetaan. Kiveskapselit jätetään jäljelle, jolloin kivespussit eivät tunnu täysin tyhjiltä. Sukupuoliset kyvyt ja halut laskevat leikkauksessa pysyvästi. Hormonipistoshoidossa kivesten  testosteronihoito lopetetaan pistoksilla LHRH-agonistilla. Hoitoon voidaan lisätä vielä antiandrogeenihoito, jossa lähinnä lisämunuaisista erittyvien muiden miessukuhormonien tuotanto estetään. Valitettavasti hormonihoidon teho lakkaa muutamassa vuodessa tehtiin se sitten leikkaus- tai pistoshoidolla. Etäpesäkkeitten aiheuttamaan kipuun voidaan antaa kipua lievittävää sädehoitoa  ja virtsaamisvaikeuksiin voidaan tehdä virtsaamista helpottava eturauhasen höyläys.

Sädehoito vai eturauhasen poistoleikkaus?

Kun syöpä todetaan kuodosnäytteestä mikroskooppitutkimuksessa, määritetään samalla sen kudosarkkitehtuuri ns. Gleason-asteikolla 2–10. Esimerkiksi syöpäaste 4 tarkoittaa Gleasonluokitusta 4, mikä tarkoittaa, että syöpä ei ole kovin aggressiivinen, sen kasvutapa on hitaahko ja sen taipumus lähettää etäpesäkkeitä on hitaampaa kuin äkäisemmillä muodoilla. Gleason pisteet 8–10 paljastavat aggressiivisen syöpä.

Kun eturauhasen syöpä on todettu, määritetään sen paikallinen leviämisaste peräsuolen kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella, tietokoneviipalekuvauksella ja usein myös magneettikuvauksella. Luuston gammakuvauksella suljetaan pois luuston etäpesäkkeet. Jos sitten näiden tutkimusten jälkeen on todennäköistä, että syöpä rajoittuu eturauhasen kapselin sisään ja potilas on vielä suhteellisen nuori (rajana 70 v. ikä) eikä ole muita vakavia sairauksia, voidaan hoitona ehdottaa eturauhasen radikaalileikkausta, joka on ainoa eturauhasen syövän hoitokeino, jolla potilas voidaan saada syövästään täysin vapaaksi.  Radikaalileikkauksen seuraukset, mm. sukupuolinen kyky häviää noin puolelta leikatuista lopullisesti ja vaikka säilyisikin, siemennestettä ei tule lainkaan. Vaihtoehtoisena hoitona on sädehoito, jonka edellytykset ovat samat kuin radikaalileikkauksen. Sädehoito voidaan antaa kehon ulkopuolelta ns. externinä sädehoitona tai interninä sädehoitona, ns. brachyterapia, joka on kertahoito.


Sädehoitojen jälkeen sukupuolinen kyky yleensä säilyy ja muutenkin jälkiseuraukset ovat vähäisempiä kuin radikaalileikkauksen jälkeen. Tilastollisesti radikaalileikkauksen ja sädehoidon tuloksissa ei ole merkittävää eroa. Sädehoidon jälkeen eturauhasessa voidaan todeta vielä syöpäsoluja, mutta ne ovat aktiivisuutensa menettäneitä, osin tuhoutuneita. Huomattava on, että sädehoidon jälkeen ei enää radikaalileikkausta voida tehdä. Jos taas radikaalileikkauksen jälkeen myöhemmin todetaan paikallista syövän uusiutumista, voidaan antaa sädehoitoa ja/tai hormonihoitoa.

Lähteet