Keskeinen asia erektiohäiriöissä on ymmärtää se, että erektiohäiriö on aina oire jostain, ei itsenäinen sairaus. Tämä oire, erektiohäiriö, voi johtua lukuisista syistä ja nämä taustalla olevat syyt on aina selvitettävä, ennekuin mitään hoitoja aloitetaan.
Erektiohäiriö voi olla esimerkiksi oire alkavasta sokeritaudista, alkavasta neurologisesta sairaudesta, eturauhassyövästä, verenkiertohäiriöstä tai hormonihäiriöstä. Todetun erektiohäiriön hoidon lisäksi on tietysti tärkeää hoitaa myös oireen aiheuttanutta syytä. Tämän perussyyn hoito voi joskus riittää palauttamaan normaalin erektion ilman melko kalliita erektiolääkkeitä.
Erektiöhäiriön syyt
1. Verenkiertoperäiset syyt
Verenkiertoperäinen syy on ehdottomasti yleisin elimellisen erektiohäiriön aiheuttaja. Yli 50-vuotiailla noin 75 %:lla erektiohäiriön syy on verenkiertoperäinen. Vikaa voi olla valtimoissa, jolloin siittimeen ei tule tarpeeksi verta tai laskimoissa, jolloin veri ei pysy siittimessä ja näin erektio on huono tai häviää nopeasti (ns. venttiilivika). Siittimen verenkiertohäiriön voi aiheuttaa mm. valtimoverisuonten kovettuminen (ateroskleroosi), verenpainetauti, diabetes, korkea kolesteroli tai tupakointi. Syynä voi olla myös synnynnäinen verenkiertovika tai lääkkeiden sivuvaikutus.
2. Hormoniperäiset syyt
Testosteronin puutteen merkittävin ilmenemismuoto on yleinen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin huononeminen. Testosteronin puute on kuitenkin melko usein mukana erektiohäiriöissä tilannetta pahentavana tekijänä. Yksinomaan testosteronin puutteen aiheuttamat erektiohäiriöt ovat suhteellisen harvinaisia: vain ehkä noin 10 %:lla erektiohäiriöpotilaista ongelman pääsyy on testosteronin puutteessa. Muita hormoniperäisiä erektioon vaikuttavia asioita ovat mm. kilpirauhasen toimintahäiriöt.
3. Eturauhasperäiset syyt
Eturauhasen eli prostatan sairauksia ovat eturauhastulehdukset (prostatiitit), hyvänlaatuinen eturauhasen liikakasvu ja eturauhassyöpä. Näihin kaikkiin voi liittyä erektio-ongelmia. Tästä syystä eturauhasen tutkiminen on tärkeää erektiohäiriöpotilaalla, jolla on virtsaamisoireita.
4. Hermorataperäiset syyt
Hermorataperäiset syyt melko harvoin selittävät erektiohäiriöitä. Hermorataperäisillä syillä tarkoitetaan sitä, että ne hermoradat, jotka ovat vastuussa erektion syntymisestä ja pysymisestä, ovat vaurioituneet. Myös tuntoaistimuksia välittävät hermot voivat vaurioitua. Hermoratavaurio liittyy joskus sokeritautiin, Parkinsonin tautiin, MS-tautiin ja muihin keskus- ja ääreishermostoa vaurioittaviin sairauksiin. Myös leikkauksiin, esimerkiksi eturauhasleikkauksiin, voi liittyä hermoratojen vaurioitumista.
5. Peniksen rakennepoikkeavuudet
Peyronin taudissa peniksen paisuvaiskudos vaurioituu siten, että se paikoitellen menettää kimmoisuutensa, jonka seurauksena penis etenkin erektiossa käyristyy. Käyristymä voi olla niin voimakas, että yhdyntä on mahdotonta. Käyristyminen voi tapahtua muutamassa kuukaudessa ja alkuvaiheessa tautiin voi liittyä kipua tai särkyä.
6. Erektiohäiirön psykologiset syyt
Psykologiset syyt ovat käytännössä aina mukana pahentamassa tilannetta. Kuitenkin psykologiset tekijät ovat harvoin ensisijainen syy erektiohäiriöön: Vain 10–20 %:lla syy on yksinomaan psykologinen. Vielä 15–20 vuotta sitten ajateltiin niin, että psyykkiset syyt ovat tärkein erektiohäiriöiden aiheuttaja.
Lieväänkin erektiohäiriöön liittyy erittäin helposti suorituspainetta ja epäonnistumisen pelkoa, joiden tuloksena yhdyntä herkästi epäonnistuu. Hermostuessa nimittäin ns. sympaattinen hermosto aktivoituu aiheuttaen ääreisverisuonten, myös peniksen verisuonten, supistumisen.
Valtimoverisuonten supistuessa verentulo peniksen paisuvaiskudoksiin vähenee johtaen erektion loppumiseen. Seurauksena on herkästi epäonnistumiskierre, joka voi johtaa siihen, että yhdyntää ei uskalla enää yrittääkään. Miehen itsetunto kärsii, ilmaantuu masennusta ja parisuhderistiriitoja. Usein vielä kumppani rupeaa helposti syyttämään itseään tai mukaan voi tulla epäilyt ulkopuolisista suhteista.
7. Lääkkeiden sivuvaikutukset erektiohäiriön syynä
Kymmeniin lääkkeisiin voi liittyä sivuvaikutuksena erektiohäiriöitä. Yleisimpiä erektiohäiriöitä aiheuttavia lääkkeitä ovat verenpainelääkkeet ja psyykelääkkeet. Verenpainelääkkeistä etenkin nesteenpoistolääkkeet ja beeta-salpaajat ja psyykelääkkeistä masennuslääkkeet voivat heikentää erektiota. Muita potenssia joskus heikentäviä lääkeaineita ovat esimerkiksi mahalääke simetidiini, sydänlääke digoksiini, pahoinvointilääke metoklopramidi, epilepsialääkkeet fenytoiini ja karbamatsepiini ja eturauhaslääke finasteridi. Luettelo lääkeaineista, jotka voivat vaikuttaa erektioon.
8. Erektiohäiriö ja elämäntapatekijät
Tupakointi, ylipaino, alkoholin suurkulutus ja huono fyysinen kunto heikentävät potenssia. Tupakointi aiheuttaa ääreisverenkierrossa muutoksia, jotka heikentävät verenkiertoa. Tästä johtuu tupakoitsijoilla usein todetut kylmät jalat ja heikentynyt erektio. Yllättävän usein tupakointi paljastuu keskeiseksi erektiota heikentäväksi keski-ikäisillä terveillä miehillä.
Tupakointi lisää erektiohäiriön riskiä 2-kertaiseksi verrattuna tupakoimattomaan. Myös passiivinen tupakointi lisää erektiohäiriön riskin lähes 2-kertaiseksi. Tupakoinnin vaikutus alkaa jo nuorella iällä. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen verenkierto joidenkin kuukausien kuluessa paranee, ja potenssi voi palata normaaliksi. Ylipaino heikentää lantion alueen verenkiertoa ja voi aiheuttaa hormonaalisia muutoksia, ja ylipaino sinänsäkin hankaloittaa yhdyntää. Jos BMI on 25–30 erektiohäiriön riski on 1,5-kertainen, ja BMI:n ollessa >30 riski on 3-kertainen verrattuna miehiin, joiden BMI on korkeintaa 25. Ylipainoon liittyy usein myös verenpaineen nousua ja diabetesta.
Alkoholin suurkuluttajille (eli miehillä >24 annosta alkoholia viikossa) voi vuosien kuluessa ilmaantua hermoratavaurioita (neuropatia) ja myös mieshormonin määrissä voi tapahtua laskua. Seurauksena potenssi ja usein myös seksuaalinen halukkuus heikentyvät. Heikko fyysinen kunto ja erilaiset stressitekijät voivat vaikuttaa potenssia huonontavasti.
Liikunta vaikuttaa positiivisesti. Jo kohtalaisella liikunnalla riski pienenee 0,6-kertaiseksi ja aktiivisella liikunnalla 0,4-kertaiseksi likkumattomaan verrattuna.
Uutta tutkimustietoa erektiohäiriöstä ja verenpaineesta
Taustaa ja menetelmät
Ennestään tiedetään, että erektiohäiriöllä ja korkealla verenpaineella on selvä yhteys. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tätä yhteyttä lisää. Mukaan otettiin 665 miestä (45-60 vuotiaita, joilla ei ollut aiemmin todettua verenpainetautia, sydäntautia, munuaistautia, diabetesta, syöpää tai neurologista sairautta. Tutkimuksilla ja kyselyillä selvitettiin mm. elämäntapoja, masennusta, erektiokykyä (ns. IIEF-5 -mittari) ja tehtiin erilaisia verikokeita.
Tulokset
Potilaiden keski-ikä oli 56 + 6 vuotta. 52%:lla miehistä oli IIEF-mittaria käyttäen erektiohäiriö, joka on tavanomainen lukema tämän ikäisillä miehillä. Tilastollisessa tarkastelussa otettiin huomioon tutkitut taustamuuttujat. Analyysin lopputulos nähdään kuvassa 1, jossa nähdään yhteys alapaineen ja erektiohäiriön välillä (1A). Pienimmillään erektiohäiriön esiintyvyys (prevalenssi) on miehillä, joilla alapaine on noin 90 mmHg. Tämä taso olisi siis optimi erektion kannalta. Sitä pienemmillä ja suuremmilla arvoilla erektiohäiriön esiintyvyys kasvaa. Samankaltainen yhteys on löydetty alapaineen ja sydänsairauksien, erityisesti sepelvaltimotaudin välillä. Syytä todettuun yhteyteen ei varmuudella tiedetä. Liian korkea tai liian matala alapaine ilmeisimmin häiritsee erektion monimutkaista verenkierrollista säätelyä. Kuvassa 1B nähdään, että myös ns. pulssipaine (yläpaine miinus alapaine) on samankaltaisessa yhteydessä erektioon. Sekä korkea että matala pulssipaine vähentävät erektiohäiriön esiintyvyyttä. Tämän on kokonaan uusi löydös. Pulssipaine kuvastaa epäsuorasti valtimoiden seinämän jäykkyyttä. Korkea pulssipaine voi lisätä peniksen verenkiertoa ja toisaalta pieni pulssipaine voi suojata valtimoita elastisuuden kautta
Dosentti Juhana Pihan kommentit
Kyseessä on laadukas suomalainen poikkileikkaustutkimus, jossa on kokonaan uutta tietoa. Korkean verenpaineen ja erektiohäiriön yhteys sinänsä on ennestään tunnettu asia. Miehillä, joilla on kohonnut verenpaine, erektiohäiriön riski on laajoissa tutkimuksissa noin 2 -kertainen verrattuna miehiin, joilla on normaali verenpaine. Kohonnut verenpaine on vakava sairaus, joka hoitamatta johtaa siihen, että puolet potilaista kuolee sepelvaltimotautiin tai sydämen vajaatoimintaan. Lisäongelman asiaan tuo se, että useimmat yleisesti käytetyt verenpainelääkkeet heikentävät erektiota. Syytä tähän ei tarkkaan tiedetä, mutta nyt julkaistu tutkimus viittaa siihen, että verenpaineen laskiessa liikaa, peniksen verenkierto heikkenee. Käytännön johtopäätös tutkimuksesta on se, että erektiohäiriöpotilaiden verenpainetaso pitää mitata. Mittaus tehdään vastaanotolla rauhallisissa oloissa tai mieluiten kotimittauksina hyvällä mittarilla.
Lähde
Heikkilä A, Kaipia A, Venermo M, Kautiainen H, Korhonen P. Relationship of Blood Pressure and Erectile Dysfunction in Men Without Previously Diagnosed Hypertension. J Sex Med 2017 (in press). DOI: http://dx.doi.org/10.1016/j.jsxm.2017.09.007