Sisällys
Kirurginen hoito
Erittäin vaikeissa erektiohäiriöissä voidaan päätyä kirurgiseen hoitoon. Leikkausten edellytyksenä on riittävän hyvä yleisterveydentila ja se, että muista hoitokeinoista ei ole ollut apua.
Penisproteesi
Äärimmäinen, mutta hyvä hoitokeino, on penisproteesin asennus, jossa paisuvaiskudokset korvataan keinotekoisilla paisuvaisilla, joiden avulla saadaan mekaanisesti aikaan erektio. Huono puoli on proteesin kalleus, joka on yhteensä selvästi yli 13 000 euroa (sisältää itse proteesin sekä toimenpide- ja leikkausmaksut).
Psykiatrinen hoito
Joissain erektiohäiriötapauksissa psykiatrin, psykologin, seksuaaliterapeutin tai seksuaalineuvojan arvio tilanteesta on paikallaan. Hoitona tulevat kyseeseen erilaiset yksilöterapiamuodot ja pariterapia. Jälkimmäisestä on hyötyä, mikäli ongelman taustalla on parisuhderistiriidat.
Tyhjiöpumput ja erektiohäiriö
Tyhjiöpumput tulivat markkinoille jo 1970-luvulla. Ideana on aiheuttaa erityisellä pumpulla alipaine peniksen alueelle ja sitä kautta saada valtimoveren virtaus lisääntymään. Laitteita on laajasti saatavilla internetin kautta ja esimerkiksi Yhdysvalloissa sitä käytetäänkin jossain määrin. Laite on kuitenkin hankala käyttää ja aiheutettu erektio on erektionkaltainen tila, joka helposti häviää kun pumppu otetaan pois. Suomessa sitä ei asiantuntijoiden määräämänä hoiton juuri käytetä.
Tyhjiöpumppu erektiohäiriön hoidossa ja peniksen verenkierron kuntoutuksessa
Tyhjiöpumpun idea on synnyttää peniksen alueelle negatiivinen paine, joka laajentaa peniksen paisuvaiskudosten valtimoita ja täten lisää niiden verenkiertoa. Käytössä on kaksi menetelmää. VCD-menetelmässä (vacuum constriction device) synnytetään alipaine ja penikseen tyveen asetettavalla kirsitysrenkaalla estetään veren poistuminen peniksestä, joka säilyttää peniksen jäykkyyden ja mahdollistaa yhdynnän. Tätä menetelmää käytetään erektiohäiriöiden hoidossa. VED-menetelmää (vacuum erectile device) ilman kiristysrengasta käytetään paisuvaiskudoksen kuntouttamisessa (hapen lisäämiseen paisuvaiskudoksen valtimoissa).
Suun kautta otettavien erektiolääkkeiden markkinoille tulo 1998–2003 romahdutti tyhjiöpumppujen suosion erektiohäiriöiden hoidossa (VCD-menetelmä). Viime aikoina kuitenkin VED-menetelmän lisääntynyt käyttö erityisesti eturauhasen poiston jälkeisessä peniksen verenkierron kuntoutuksessa on herättänyt uudelleen kiinnostuksen tyhjiöpumppuhoitoon. Tässä ajatuksena on se, että leikkauksen jälkeen keinotekoisesti synnytetyillä erektioilla parannetaan paisuvaisten hapensaantia ja estetään paisuvaiskudoksen vaurioitumista, jota muuten vääjäämättä tapahtuisi yöllisten erektioiden katoamisen myötä. Näin potilaan erektiokyky saataisiin säilymään paremmin.
Historiaa
Alipaineajatuksen esitti ensimmäisenä lääkäri Jonh King 1874 ja kiristysrenkaan patentoi Otto Lederer vuonna 1917. Alipainepumpun suosion sai kuitenkin aikaan tri Osbon, joka 1960-luvulla esitteli laitteen, jonka kehittely johti ensimmäiseen kaupalliseen tyhjiöpumppuun, Erectaid-laitteeseen vuonna 1982. Myöhemmin Amerikan Urologiyhdistys suositteli laitetta yhtenä erektiohäiriön hoitomuotona.
Laitteet ja käyttö
Tällä hetkellä markkinoilla on tusinoittain tyhjiöpumppuja. Perusperiaate on kaikissa sama. Ne koostuvat kolmesta osasta: tyhjiösylinteristä, tyhjiöpumpusta (pumpattava tai sähkö/paristokäyttöinen) ja eri kokoisista kiristysrenkaista. Joissain uusimmissa malleissa on jopa paineläppä, joka estää peniksen vaurioitumisen liiallisen paineen kautta.
Käyttö aloitetaan asettamalla sopivan kokoinen kiristysrengas tyhjiösylinterin päähän. Peniksen varrelle asetetaan vesiliukoista liukastusvoidetta, joka saa aikaan sen, että tyhjiösylinteri pysyy tiiviisti peniksen ympärillä. Pumppaamalla tai moottorilla aiheutetaan 100–225 mmHg:n alipaine. Tämä saa aikaan keinotekoisen erektion. Kun sopivan tuntuinen erektio on saavutettu, kiristysrengas vedetään peniksen tyven ympärille. Laitteen käytön oppii muutamassa päivässä. Erektion syntymiseen kuluu ½-7 minuuttia. Ultraäänitutkimuksissa on todettu, että 30 minuutin käytön jälkeen voi ilmetä iskemiaa, joka voi johtaa peniksen kudosten pysyvään vaurioitumiseen. Siksi kiristysrengasta ei saa käyttää yli 30 minuuttia.
VCD-menetelmä
Tyhjiöpumppua ja kiristysrengasta voi käyttää lähes kaiken tyyppisissä erektiohäiriöissä. 90 % miehistä saavuttaa toimivan erektion riittävän harjoittelun jälkeen. Tyytyväisyys menetelmään on matalampi. Laajalti uskotaan, että erityisesti vanhemmat miehet hyväksyvät helposti VCD-menetelmän, kun taas nuoremmat pitävät sen synnyttämiä erektiota luonnottomina. VCD-menetelmää voidaan käyttää samanaikaisesti muiden erektiohäiriön hoitoon tarkoitettujen menetelmien kanssa (suun kautta otettavat lääkkeet, pistoshoito, virtsaputkilääke, psykoterapia ja jopa penisproteesi).
VCD-menetelmää ei voida käyttää, mikäli potilaalla on taipumus pitkittyneisiin erektioihin tai hänellä on peniksen epämuodostumia. Hoitotuloksista ei ole kunnollista tehokkuus- ja turvallisuustietoa. Aiheesta on vuosilta 1986–1999 on 13 tutkimusta ja tulokset ovat vaihtelevia. Kahdessa suurimmassa mukana oli 1 517 ja 5 847 potilasta. Edellisessä hyvän erektion sai 92 % ja jälkimmäisessä 65–83 %. Muissa tutkimuksissa potilaista tyytyväisiä oli 27–90%. Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat tunnottomuus, kipu ja verenpurkaumat. Kiristysrenkaan käytön yhteydessä monet raportoivat siemennesteen kulun estymisestä. Vakavia ja harvinaisia sivuvaikutuksia ovat esimerkiksi Peyronin tauti ja paisuvaisen vaurioituminen.
VED-menetelmä
Eturauhassyövän hoidossa käytetyllä eturauhasen poistoleikkauksella on ongelmallisia elämänlaatuun vaikuttavia haittoja, kuten virtsan pidätysongelmat ja erektiohäiriö, joka on yleinen ja useimmiten vaikea. Hoitona käytetään erektiolääkkeitä (teho melko huono), pistoshoitoa (teho melko hyvä), virtsaputkilääkettä (teho kohtalainen) ja tyhjiöpumppu tai tyhjiöpumpun ja muiden menetelmien yhdistelmää.
Eturauhasen poistoleikkauksen yhteydessä tapahtuu useimmiten vääjäämättä ainakin jonkin asteista hermoratojen vaurioitumista, joiden korjautumiseen voi mennä kolmekin vuotta. Tänä aikana verenkierto heikentyy. Tämän aiheuttama erektion heikentyminen ja peniksen koon pieneneminen johtaa puolestaan paisuvaisissa hapenpuutteeseen ja pysyvään paisuvaiskudoksen vaurioitumiseen ja laskimovuotoon (veri ei pysy peniksessä). On oletettu, että VED-menetelmällä voitaisiin estää verenkierron pysyvä heikentyminen ja siten säilyttää jatkossa erektiokyky. Samalla ajatuksella on tehty tutkimuksia, joissa verenkierron elvyttäjänä on käytetty päivittäistä suun kautta otettavaa erektiolääkettä tai pistoshoitoa 2–3 kertaa viikossa.
Raina ym. (2006) tutkivat satunnaistetussa tutkimuksessa 109 miestä, joille oli tehty eturauhasen poistoleikkaus. 70 miehistä käytti päivittäin VED-menetelmää 9 kk ajan ja 35 ei käyttänyt mitään. Tutkimuksen lopussa VED-menetelmää käyttäneistä 80 % pystyi yhdyntään ja vertailuryhmässä vain 37 %. Toisessa tutkimuksessa Köhler (2007) totesi, että on olennaisen tärkeää aloittaa VED-kuntoutus mahdollisimman nopeasti eturauhasen poistoleikkauksen jälkeen.
Tyhjiöpumppu muissa käyttöaiheissa
Tyhjiöpumppua on käytetty tehostamaan muiden erektiohäiriön hoitokeinoja. Pistoshoidon teho paranee tyhjiöpumpun käytön yhteydessä. Virtsaputkilääke yhdistettynä tyhjiöpumppuun voi poistaa kiristysrenkaan käytön tarpeen.
Positiivisia tuloksia on raportoitu mm. erektiokyvyn säilyttämisessä korkean riskin potilailla (esim. diabetes), peniksen pituuden säilyttämisessä eturauhasen poiston jälkeen ja Peyronin taudin yhteydessä, ja mikropeniksen hoidossa.
EROS-CTD (clitoral therapy device) on naisille kehitetty versio tyhjiöpumpusta. Laite aiheuttaa naisilla klitoriksen verenkierron lisääntymisen. Useissa tutkimuksissa on todettu menetelmän positiiviset vaikutukset tuntoherkkyyteen, kostumiseen, orgasminsaantikykyyn ja seksuaaliseen tyytyväisyyteen.
Referoijan, dosentti Juhana Pihan kommentti
Referoitu kirjoitus on yhteenveto 114:sta aiheesta julkaistusta tieteellisestä artikkelista. Se on siis varsin kattava. Tyhjiöpumppu on Suomessa ja ylipäänsä Euroopassa kohtalaisen tuntematon erektiohäiriöiden hoidossa. Yhdysvalloissa laite on ollut suositumpi. Laite on melko tehokas, mutta sen aiheuttamat erektiot ovat keinotekoisia, joka johtaa huonompaan hoitotyytyväisyyteen.
Hyvänä puolena on laitteen melko edullinen hinta ja oikein käytettynä vähäiset haitat. Sitä on saatavissa nykyään Suomessakin apteekeista (esim. Linnan apteekista Turussa). Peniksen kuntouttamisessa laite lienee käyttökelpoinen. Samaan hoitotulokseen päästään päivittäisellä erektiolääkityksellä tai pistoshoidolla. Tyhjiöpumpun etuna tässä on lääkkeettömyys ja vähäisemmät kustannukset. Oikein käytettynä laite voi auttaa osaa potilaista ja muihin erektiohoitoihin yhdistettynä tulokset vain paranevat.
Lähteet
Yuan j ym. Vacuum therapy in erectile dysfunction – science and clinical evidence. Int J Impot Res 2010;22:211-219
Botoxista ei ole mitään näyttöä erektiohäiriön hoidossa
Toukokuun lopulla 2017 Suomessa suomalaisetkin viihdelehdet Seiska ja Hymy hehkuttivat botulinum toksiinin (Botoxin) uudesta käyttöalueesta eli erektiohäiriöistä. Niiden mukaan tavallisten erektiolääkkeiden ”aika on ohi”, kun Botox tulee ja saa aikaa tuntien kovan erektion ja vaikutus kestää peräti kuukausia. Ei tarvita kuin kerta-annos penikseen ja asia on sitä myöten selvä. Lehtien tiedot pohjautuivat Men’s Health lehden kirjoitukseen, joka puolestaan perustui Journal of Sexual Medicine –lehdessä julkaistuihin tutkimustietoihin.
Mitä tutkimusta sitten taustalta löytyy? Egyptiläinen tutkimus, jossa kokonaista 12 miestä sai Botox-annoksen ja heitä tutkittiin kahden ja neljän viikon kuluttua aloituskäynnistä. Lievästi positiivisia tuloksia ei julkaistu tieteellisenä artikkelina vaan ns. abstraktina, joka sisältää noin 30 riviä tekstiä yhdellä palstalla. Laajassa tieteellisessä haussa (MedLine) ei löytynyt ensimmäistäkään julkaistua tieteellistä tutkimusta aiheesta Botoxin käyttö erektiohäiriössä.
Esimerkiksi viime aikoina pinnalla olleesta ja jo potilaillekin myydystä matalaintensiteettisestä pulssiaaltohoidosta (ESWT) erektiohäiriöön, on julkaistu lukuisia hyvin korkeatasoisia tutkimusraportteja ja tutkittujen potilaiden määrä liikkuu tuhansissa ja positiiviset vaikutukset ovat kiistattomia tietyillä potilasryhmillä. Siltikään lääkeviranomainen Euroopassa tai Yhdysvalloissa ei ole hyväksynyt pulssiaaltohoitoa vakiintuneeksi erektiohäiriön hoidoksi. Toinen esimerkkinä on kisspeptiini, jota hiljan povattiin haluttomuuden ratkaisuksi. Sen suhteen ei ole mitään näyttöä ihmisillä.
Seksi myy ja kaikki eksoottiset ja täysin teoreettisetkin seksiongelmien hoitomahdollisuudet ylittävät uutiskynnyksen todella helposti. Tämä taas johtaa potilaita harhaan ja yleensä vastaanotolla jo kysellään joko niitä hoitoja kohta saa.
Jotta lääke tai hoitomuoto saisi myyntiluvan lääketieteelliseen käyttöön, vaaditaan vuosikausien tutkimustyö useilla sadoilla tai tuhansilla potilailla. Tutkimusten tulee olla niin pitkäkestoisia, että hoidon pysyvyys ja sivuvaikutukset tiedetään varmuudella. Tutkimuksissa on oltava mukana lumelääke eikä sen paremmin potilas kuin lääkärikään saa tietää kumpaa potilas saa. Kaikkien tutkimusten tulee olla eettisten lautakuntien ja muiden viranomaistahojen hyväksymiä. Lääketutkimus on kallista. Yhden lääkkeen saaminen apteekin hyllylle saakka maksaa luokkaa 1-3 miljardia euroa. Oikoteitä ei ole.