Genitaaliherpeksen aiheuttaa yleensä Herpes simplex -virus, tyyppi 2 (HSV-2) ja huuliherpeksen HSV-1. Toisinaan HSV-1 infektoi genitaalit, ja HSV-2 voi ilmetä tyypillisillä yskänrokkoalueilla kasvoissa ja joskus muuallakin. Genitaaliherpeksen yleisyyttä ei tunneta tarkkaan, mutta HSV-2:n kantajia lienee aikuisista ainakin 20 %, mutta vain pieni osa oireilee. HSV-1:tä on yli 90 %:lla väestöstä. Siis yli miljoona suomalaista sairastaa tietäen tai tietämättään genitaaliherpestä. Sitä alkaa esiintyä jo 15 ikävuoden jälkeen. Esiintyvyys lisääntyy tasaisesti 40 ikävuoteen saakka, ja tasoittuu sitten 20–25 prosentin välille. Sukuelinherpes lisääntyi rajusti 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Viime vuosina nuorten osuus tartunnan saaneista on lisääntynyt.
Oireet
2–10 päivän kuluttua tartunnasta tartuntakohtaan nousee ryhmä kipeitä, kirkkaita rakkuloita, jotka puhkeavat tuntien tai 1–2 päivän kuluessa niiden ilmestymisestä. Rakkulanpohjat rupeutuvat, ja infektion jäljet parantuvat 2–4 viikossa arpia jättämättä. Ensitartunta voi olla hyvin kivulias ja rajuoireinen. Herpesvirus jää piileksimään selkäytimeen. Virus aktivoituu sattumanvaraisesti ja siirtyy hermoa pitkin genitaalien limakalvoille, pakaroihin tai reisiin muodostaen tyypillisen kipeän rakkularyhmän. Suurella osalla HSV-2:n kantajista virus pysyy inaktiivina. Toisilla se aktivoituu tuntemattomasta syystä jopa yli 10 kertaa vuodessa. Rakkularyhmiä voi HSV-2:n kantajilla olla myös muualla kuin sukuelismissä, esimerkiksi pakarassa, reidessä tai ristiselässä. Sitä ei voi ulkonäön perusteella erottaa HSV-1 -infektiosta.
Taudin toteaminen
Tyypillisessä tapauksessa diagnoosi on helppo taudin kliinisen kuvan perusteella. Epävarmoissa tapauksissa rakkulasta tai haavaumasta otetaan sivelynäyte, josta virus voidaan osoittaa viljelemällä tai vasta-ainemäärityksellä. Verikokeella voidaan osottaa vain, onko henkilöllä ollut joskus HSV-1- tai HSV-2-infektio.
Itsehoito
Apteekissa on myytävänä useita erimerkkisiä asikloviirivoiteita sekä yksi pensikloviiriä sisältävä voide, jotka sopivat huuliherpeksen ja jossain määrin myös sukuelinherpeksen paikallishoitoon. Ne saattavat nopeuttaa uusiutuvien herpesinfektioiden kestoa, mutta ne eivät estä infektion uusiutumista. Aktiivia genitaaliherpestä sairastavan on syytä pidättäytyä yhdynnästä. Kondomin läpi virus ei tosin tartu. Koska herpes voi tarttua myös oireettomana aikana, kondomia on hyvä käyttää myös silloin.
Milloin hoitoon?
Lääkärin apuun on syytä turvautu, jos genitaaliherpeksen oireet ovat rajut, jos herpes uusiutuu usein, esimerkiksi yli 4–6 kertaa vuodessa tai jos toistuvat infektiot kestävät pitkään tai ovat kovin kipeitä.
Ehkäisy
Tiheään toistuvista genitaaliherpeksistä 80–90 % pysyy poissa jatkuvalla suun kautta annettavalla asikloviiri-, valasikloviiri- tai famsikloviirihoidolla ja lopuissakin tapauksissa oireita on vain harvoin ja ne ovat lieviä. Lääkkeistä ei ole haittaa pitkässäkään käytössä. Ne eivät kuitenkaan pysty hävittämään hermosolussa piileksivää virusta.
Lähde
Hannuksela, M. Sukuelinherpes (genitaaliherpes) miehellä. Lääkärikirja Duodecim. [Viitattu: 28.11.2011] www.terveysirjasto.fi/terveyskirjasto