Ihmisen seksuaaliseen hyvinvointiin vaikuttavat sekä biologiset että psykologiset seikat. Psykologiset seikat voidaan nähdä myös hengellisinä tekijöinä eli niinä asioina, jotka tekevät meistä inhimillisen ihmisen. Uskonto on hengellisten asioiden moraalinen ja eettinen koodi, se miten meidän tulisi toimia jokapäiväisessä elämässä. Siinä, miten eri uskonnot suhtautuvat ihmisen seksuaalisuuteen, on hyvin paljon yhteistä, mutta myös eroja. Uskonnolliset tekstit, keskeiset lähdeteokset, ottavat kantaa selvästi myös seksuaalisuuteen. Ihmisen seksuaalisuus nähdään enimmäkseen lahjana, mutta myös houkutuksena ja edelleen myös suurena henkisten vaikeuksien tuojanakin. Seksuaalisuus nähdään kuitenkin kaikissa suurissa uskonnoissa lähtökohtaisesti hyvänä asiana; henkisen suhteen fyysisenä yhteytenä. Seksuaalisuuden kieltämistä ei ole yhdessäkään suuressa uskonnossa. Seksuaalisuuden käytännön toteuttamisen yksityiskohdissa on kuitenkin eroja.
Keskeinen asia on aina ollut ihmiskunnan jatkuminen. Ja näin on todella käynyt. Maapallon liikakansoittumisestakin on oltu hyvin huolissaan. Vasta viimeisten vuosien aikana keskustelun painopiste on siirtynyt ilmastonmuutokseen maapallon elämän jatkuvuuden suurimpana uhkana. Väestönkasvu on myös kaikissa kehittyneissä maissa hidastunut. Suomessa väestön ikääntyminen on itse asiassa jo ongelma, syntyvyys on ollut liian alhainen jo pitkään.
Kristinuskossa evankeliumit ovat keskeinen uskonviesti. Jeesuksen opit, jotka sisältävät myös seksuaalisuuteen liittyvät ohjeet. Ns. luonnollinen ihmisen laki ohjaa meitä. Seksuaalisuus ja ihmisen elämä ovat erottamattomia. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Hän antoi vastuun, mutta myös ilon meille. Kaikki, mitä Jumala on luonut, on lopulta hyvää, myös ihmisen seksuaalisuus. Avioliittoa tai uskollista parisuhdetta, johon pettäminen ei kuulu, pidetään kristinuskossa lähtökohtana.
Tämän tiedetään käytännössä myös olevan onnellisen parisuhteen lähtökohta. Myös ihmisillä, jotka pitävät itseään ateisteina. Käytännössä ihmisen psyyke edellyttää yksinkertaista, mahdollisimman vähän muuttujia sisältävää ja ennustettavaa elämää. Ihminen joutuu kuitenkin käytännössä taistelemaan voimakkaan seksuaalisen halunsa ja uskollisuuden välillä. Pettäminen tapahtuu useimmiten henkisellä tasolla, josta ihmiset kärsivät. Kristinusko antaa anteeksi, se ei tuomitse ketään. Ihminen itse on itsensä pahin tuomitsija, ei Jumala itsessään. Mikään seksuaalisuuden käytännön toteuttaminen, jossa ei aiheuteta henkistä eikä fyysistä väkivaltaa, ja joka ei ole lainsäädäntöämme vastaan, ei ole lähtökohtaisesti kristinuskoa vastaan. Länsimaiseen kristinuskoon pohjautuvaan demokratiaan kuuluu, että kaikista asioista, keskustelua voidaan käydä, ja sitä tuleekin käydä.
Juutalainen uskonto on monissa seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa lähellä kristinuskoa. Kuitenkin esim. masturbointiin ja joihinkin muihin asioihin suhtaudutaan juutalaisuudessa varauksellisemmin. Tulee kuitenkin muistaa, että kaikissa näissä asioissa ihminen tekee lopulta itse omat päätöksensä. Näin on jokaisessa uskonnossa. Myös maantieteelliset erot vaikuttavat ihminen toimintatapoihin jopa saman uskontokunnan sisällä. Esimerkiksi avioitumisiässä on paljon eroja. Esimerkiksi sitä, mitä pidetään Suomessa liian nuorena ikänä, se ei ole sitä jossain toisessa kristinuskoisessa maassa. Juutalaisuudessa seksuaalisuutta pidetään keskeisenä osana pariskunnan rakkautta ja toisiaan kunnioittamista.
Hindulaisuus on suurin maailmanuskonto kristinuskon ja islamilaisuuden ohella. Tässä uskonnossa on monta kirjoittajaa ja lähdettä uskon perustalle. Vanhimmat ovat 8000 vuoden takaisia kirjoituksia. Mielenkiintoista näissä hyvin vanhoissakin teksteissä on naisen tasa-arvoisuuden korostaminen. Miesten ja naisten tulee tehdä yhteistyötä. Seksuaalisuus on Hindu-uskonnon mukaan yksi neljästä keskeisestä ihmisen hyvinvointiin vaikuttavasta asiasta. Avioliiton merkitys on keskeinen hinduille. Homoseksuaalisuutta hindu-uskonto ei lähtökohtaisesti tuomitse, mutta vaikkapa julkinen alastomuus ei ole luonnollista hinduille, vaan se on kahden keskeinen asia.
Islamin uskonto korostaa parisuhteen merkitystä. Perheen merkitys on hyvin keskeinen. Naisten pukeutumisen suhteen islamilaisuus edellyttää kohtuullisuutta. Pornografiaa kohtaan islamilaisuus on hyvin tiukka. Sitä ei sallita ja se nähdään vahingollisena pariskunnille ja yhteiskunnalle. Islamilaisuuden suhde seksuaalisuuteen vaihtelee maantieteellisen sijainnin mukaan jonkin verran. Mutta tähän uskontoon missään tapauksessa lähtökohtaisesti eivät kuulu minkäänlaiset väkivallan muodot.
Jouni Pölösen kommentti
Tulee muistaa, että kaikista uskonnoista, niiden tulkinnoista, löytyy myös hyvin tiukkoja suhtautumistapoja seksuaalisuuteen ja ihmisten elämiseen ylipäätänsä. Nämä ovat käytännössä erilaisia johtopäätöksiä, joita uskontojen oppi-isät ovat vuosisatojen aikana tehneet lähinnä omissa pohdinnoissaan. Ihmisten tuomitseminen hänen uskontonsa perusteella tai seksuaalisuuden perusteella ei ole osa länsimaista demokratiaa. Mikään pääuskonto ei pidä sisällään seksuaalisen väkivallan tai vaikkapa silpomisen hyväksyntää. Viime kädessä uskontojen tehtävä on auttaa ja helpottaa ihmisten jokapäiväistä elämää, ei niinkään antaa rajoituksia ja luoda henkistä tuskaa. Mm. elämänhallinnan osalta keskeiset uskonnot eivät suhtaudu vaikkapa alkoholiin myönteisesti. Jokainen hoitotyötä tehnyt joutuu kohtaamaan työssään alkoholin haittavaikutuksien uhreja. Aine joka kenties on helpottanut tutustumista uuteen kumppaniin, onkin myöhemmin pilannut koko parisuhteen ja ihmisen terveyden. Mielestäni ihmisten tulisi uskonnoista nähdä se mikä niissä on hyvää, eikä takertua johonkin yksittäiseen vaikeaselkoiseen tulkinnalliseen asiaan. Hyvän tulisi aina voittaa paha. Ihmisen tulee olla armollinen itselleen ja muille. Hänen tulee rakastaa lähimmäistään mutta myös itseään. Meidän kaikkien tulee pyrkiä ottamaan opiksi virheistämme ja edelleen ajatella asioita ja tekojamme lähimmäisen ja edelleen koko yhteiskunnan kautta.
Alkuperäisartikkeli
Journal of Sex Medicine 2014;11:1606-1619. Sexual Health and Religion: A Primer for the Sexual Health Clinician