Seksuaaliterveysklinikka.fi

Kondylooma eli visvasyylä miehellä

Syylä- eli papilloomaviruksia (human papillomavirus, HPV) tunnetaan yli 100 erilaista. Niistä ainakin 33 voi tehdä sukuelinten limakalvoille sekä siittimen ihoon, peräaukkoon ja sen lähitienoille kondyloomia eli visvasyyliä  Arviot kondyloomavirusten kantajien määrästä vaihtelevat 30–50 % aikuisista. Ne tarttuvat pian aktiivisen sukupuolielämän aloittamisen jälkeen. Vain noin 1 %:lla todetaan silmin nähtäviä syyliä, ja niitä sanotaan kondyloomiksi, visvasyyliksi. Niiden aiheuttajat ovat tavallisesti virustyypit HPV 6 ja HPV 11. Naisilla tietyt HP-virukset aiheuttavat kohdunkaulan syöpää, miehillä syövän esiasteena pidettäviä muutoksia, joskus penissyöpääkin. Papilloomavirus tarttuu pääasiassa sukupuoliyhteydessä. Äskettäin ilmestyneistä kondyloomista virukset tarttuvat erittäin helposti, pitkään olleistakin ainakin joka toisella yhdyntäkerralla.

Oireet

Miehillä suurin osa kondyloomista näkyy selvinä vaaleanpunaisina pikku kasvaimina terskassa, siittimen varressa, kivespussissa, peräaukon seudussa tai perävaossa. Ne voivat muodostaa suuriakin rykelmiä. Siittimen varressa kondyloomat ovat usein syylämäisiä, tummia, ihosta kohoavia kasvaimia. Kondyloomia voi olla myös virtsaputkessa, jolloin ne aiheuttavat kirvelyä virtsatessa. Naisilla vastaavia kasvaimia voi olla häpyhuulissa, emättimessä, peräaukon seudussa ja perävaossa. Muutamat virustyypit eivät tee näkyvää kasvainta, vaan ne voidaan todeta vain erikoistutkimuksilla, usein vasta mikroskooppinäytteestä. Niiden joukossa on korkean syöpäriskin viruksia. Taudin itämisaika vaihtelee kuukausista vuosiin. Sen takia tartunnanlähteen määrittäminen onnistuu harvoin.

Taudin toteaminen

Miehillä diagnoosin tekemiseen riittää tavallisesti kliininen tutkimus. Piilevät kondyloomat saadaan usein näkyviin 3– 5-prosenttisella etikkahapolla. Tarvittaessa otetaan koepala mikroskooppitutkimusta varten. Koepalaa tarvitaan etenkin siittimen varren tummia kasvaimia tunnistettaessa. Terskan reunan helmiäisnystyjä pidetään usein virheellisesti kondyloomina. Naisillakin ihosta ja limakalvosta kohoavat kondyloomat on tavallisesti helppo tunnistaa katsomalla. Tarvittaessa tehdään etikkahappokoe tai otetaan koepala. Viitteitä HPV-infektiosta saadaan myös Papa-näytteestä, josta voidaan seurata myös mahdollisen kohdunkaulan syövän kehittymistä.

Hoito

Tuoreet, juuri ja juuri havaittavat kondyloomat häviävät itsekseen arviolta 10–30 %:ssa tapauksista. Näppyläiset ja kukkakaalimaiset kondyloomat eivät häviä itsekseen, eivätkä niihin auta itsehoitokeinot. Myös limakalvossa piileksivät virukset häviävät usein itsekseen ilman hoitoa. Jos sukuelimissä, välilihassa, perävaossa tai peräaukossa on vaaleanpunaisia pieniä kasvaimia tai kukkakaalimaisia rykelmiä, on aika hakeutua ensi tilassa lääkäriin.

Kondyloomien hoitona käytetään penslausta 0,15 %:lla podofyllotoksiiniliuoksella, 0,5 -prosenttista podofyllotoksiinivoidetta, imikimodivoidetta, jäädytystä, sähköhyydytystä (polttoa) tai laserkäsittelyä. Kondyloomat uusiutuvat helposti hoidon jälkeen. Myynnissä on myös kaksi rokotetta, jotka ehkäisevät kahden yleisen kondyloomatyypin tarttumiselta (HPV-16 ja HPV-18). Toinen ehkäisee myös kahden muun kondyloomatyypin tarttumiselta (HPV-6 ja HPV-11). Täyden vaikutuksen saamiseen tarvitaan kolme rokotusta.

Ehkäisy

Kumpikaan edellä mainittu rokote ei poista elimistöstä siihen jo tarttunutta kondyloomavirusta. Ne antavat hyvän suojan naisille, joilla ei vielä ole elimistössään mainittuja viruksia. Virustartunnan jälkeen rokotus ei enää auta. Kondomin käytön hyödystä kondylooman tarttumisen estämisessä ei ole pitävää näyttöä. Kondomia tulisi kuitenkin käyttää aina tilapäisissä suhteissa, sillä se estää tehokkaasti muiden sukupuoliyhdynnässä leviävien tautien tarttumisen.

Lähteet: