Seksuaalisia kipuhäiriöitä ovat perinteisesti yhdyntäkivut ja vaginsimi. Näiden taustalla voi olla useita biologisia, psykologisia ja sosiokulttuurisia syitä. Yhdyntäkipuja voivat aiheuttaa monet erilaiset asiat. Kaiken kaikkiaan seksuaalisten kipuhäiriöiden määritelmät ovat osin vanhentuneita ja niitä tullaan lähitulevaisuudessa tarkentamaan.
Biologisia kipujen syitä ovat sukupuolihormonien puute, emättimen ja ulkosynnyttimien tulehdukset, lantionpohjan lihasten yliaktiivisuus/jännitys, vulvodynia, kirurgisten toimenpiteiden jälkitilat, ihosairaudet, endometrioosi, lantion tulehdukset ja krooninen kipu -oireyhtymä.
Psykologisia syitä ovat omaan itseen liittyvät ongelmat, puutteellinen esileikki ja kokemattomuus.
Sosiokulttuurisiin syihin liittyvät seksuaaliset normit, puutteelliset eroottiset taidot ja kulttuuriin liittyvät sukuelinten vahingoittaminen (naisten ympärileikkaus).
Sisällys
Yhdyntäkipujen yleisyys
Yhdyntäkivuilla (dyspareunia) tarkoitetaan toistuvaa tai pysyvää, naista haittaavaa sukuelinten alueen kipua, joka liittyy yhdyntään.
Kaikista naisista 3–18 %:lla on yhdyntäkipuja, gynekologisista potilaista 15–20 %:lla. Laumannin tutkimusten mukaan (1999 ja 2005) Yhdysvalloissa 18–59-vuotiaiden joukossa esiintyvyys on 21 % ja Euroopassa 40–80-vuotiaiden joukossa 10,5 %. Euroopassa (Saksa, Iso-Britannia, Ranska ja Italia) 20–70 -vuotiailla on raportoitu esiintyvyydeksi 14 %.
Yhdyntäkipujen tutkiminen
Potilaan kerrottua yhdyntäkivuista, kysytään häiritseekö asia häntä. Jos häiritsee, selvitetään onko potilaalla haluttomuutta tai kiihottumisvaikeuksia. Kiihottumisvaikeudet, kuten emättimen kostumisen puutteellisuus, voivat aiheuttaa yhdyntäkipuja. Nykykäsityksen mukaan nimenomaan kiihottumishäiriöt kaikkein useimmin liittyvät yhdyntäkipuihin. Mikäli kiihottumisvaikeuksia ja/tai haluttomuutta esiintyy, nämä on pyrittävä hoitamaan.
Mikäli potilaan halut ja kiihottuminen ovat normaaleja, voidaan asettaa diagnoosiksi dyspareunia, yhdyntäkivut. Selvitetään liittyykö kipuun muita oireita, jotka viittaavat esimerkiksi toistuvaan kystiittiin, virtsavaivoihin, ummetukseen.
Seuraavaksi selvitetään onko yhdyntään liittyvä kipu pinnallista emättimen aukon tuntumassa vai syvällä emättimessä. Pinnallisen kivun ollessa kyseessä selvitetään mahdolliset biologiset, psykoseksuaaliset ja sosiokulttuuriset syyt. Syvällä emättimessä tuntuvassa kivussa on otettava huomioon endometrioosi, lantion alueen tulehdukset ja krooninen lantion alueen kipu. Myös psykologiset seikat voivat olla syynä.
Yhdyntäkipujen hoito
Pinnallisen emättimen aukon alueella olevan kivun hoitona on mahdollisen infektion tai ihosairauden hoito, paikallisten tai suun kautta otettavien kipulääkkeiden käyttö tai harvinaisissa tapauksissa kirurginen hoito, jos syy on hermorataperäinen. Hormonihoito esimerkiksi paikallisella estrogeenilla voi auttaa syyn ollessa estrogeenin puute. Lantion lihaksiston jännitystila voi hoitaa fysioterapeuttisin menetelmin. Kirurgisten toimenpiteiden ja synnytyksen jälkeiset ongelmat hoidetaan asianmukaisesti. Aiemmin tässä kappaleessa on esitelty tarkemmin näitä hoitoja ao. sairauksien yhteydessä
Syvällä emättimessä tuntuva kivun hoitoon kuuluu mahdollisen endometrioosin hoito, tulehdusten hoito ja kroonisen kiputilan hoito.
Sekä pinnallisessa että syvässä kivussa syynä voivat olla psykologiset seikat. Näissä tapauksissa hoitona on monitahoinen biopsykososiaalinen seksuaaliterapia. Tähän kuuluu
- seksuaalineuvonta
- lantionpohjalihasten harjoitus
- psykoterapia itsetunnon ja minäkuvan vahvistamiseksi
- kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) kivun hallitsemiseksi
- seksuaaliterapia mm. parin kommunikaation parantamiseksi
- kumppanin mukanaolo terapiassa
- kumppanin seksuaaliongelmien hoito
- seksuaalisissa tilanteissa on varmistettava, että kiihotus on oikeanlaista ja tapahtuu oikeassa tilanteessa
Kipuhäiriöitä
Atrofinen vaginiitti
Kuivuutta, kirvelyä, virtsankarkailua ja yhdyntäkipuja – estrogeenin puutteesta johtuvat limakalvojen ongelmat.
Interstitiaalinen virtsarakontulehdus ja kivulias rakko
(engl. interstitial cystitis/painful bladder syndrome eli IC/PBS)
Tämän sairauden oireina ovat virtsarakon kivut, yöllinen virtsaamistarve ja virtsaamispakko. Potilaat ovat yleensä nuoria, alle vaihdevuosi-ikäisiä. Sen tarkka syy on tuntematon, mutta taustalla voi olla virtsarakon pinnan muutokset. Syndrooman esiintyvyydeksi on esitetty jopa 17 %. Sairaus on vaikea todeta, koska oireet muistuttavat monien muiden urologisten tai gynekologisten sairauksien oireita. Diagnoosi tehdään kuitenkin oireiden perusteella, mitään erityisiä elimellisiä löydöksiä ei ole. Sairauteen voi liittyä myös emättimen polttelua ja vulvodyniaa. Kolmannes naisista ei pysty lainkaan yhdyntään kestämättömän voimakkaan kivun vuoksi.
Hoito on haastavaa. Kyseeseen tulevat ruokavalion muutokset, rakkoon ruiskutettavat lääkkeet (steroidit, hepariini, lidokaiini), ja suun kautta otettavat lääkkeet, kuten masennuslääkkeet ja antihistamiinit.
Lantionpohjalihasten jännitys
(engl. pelvic floor hypetonus, hyperactive pelic floor, aiemmin levator ani spasm)
Sairauden esiintyvyydeksi on arvioitu 7 %. Tätä sairautta pidetään yhä yleisemmin kroonisen lantion alueen kivun ja yhdyntäkipujen syynä nuorilla hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Lantionpohjalihasten jännitys voi olla primaarista tai sekundaarista, kuten vaginismissa (ks. jäljempänä). Primaarista tilaa hoidetaan lantionpohjalihasten fysioterapialla.
Oireina ovat esimerkiksi yhdyntäkivut (usein), dysmenorrea (usein), yliaktiivinen rakko, virtsatieinfektiot, ummetus-ripuli, vatsakrampit ja peräpukamat. Mahdollisesti lantionpohjajännitys-oireeseen liittyy trauma ja psykologiset seikat (perfektionismi, epäonnistumisen pelko, hylkämisen pelko). Myös lantionpohjan alueen ylitreenaaminen synnytyksen jälkeen, ratsastus, baletti ja voimistelu voivat aiheuttaa lantionpohjalihasten haitallista jännitystä.
Vaginismi
Vaginismi on määritelty jatkuvaksi tai toistuvaksi vaikeudeksi sallia peniksen, sormen tai jonkin naisen haluaman esineen viemistä emättimeen. Yhdyntä on kuin “seinää päin juoksemista” (”hitting a wall”). Kyseessä on eräänlainen emättimen paniikkitilanne, jossa potilaan kokema pelko, ahdistus ja kipu hallitsevat oirekuvaa.
Vulvodynia
Vulvodynialla tarkoitetaan ulkosynnyttimien pitkäaikaista kiputilaa. Se on huonosti tunnettu sairaus ja oikean diagnoosin saamiseen voi mennä aikaa. Vulvodynian syntyperää ei vielä tarkasti tunneta, mutta sen taustalle on ehdotettu laukaisevia tekijöitä kuten yhdistelmäehkäisypillereiden käyttö ja pitkittynyt hiivatulehdus. Vulvodynian hoitoon tarvitaan moniammatillinen hoitotiimi, jonka muodostavat aiheeseen perehtynyt lääkäri, seksuaalineuvoja tai -terapeutti ja lantionpohjan fysioterapiaan perehtynyt fysioterapeutti. Hoito noudattaa eri hoitojen tiettyä hoitoporrastusta. Suuri osa potilaista saa apua konservatiivisista ei-kajoavista hoidoista. Pieni osa voi hyötyä kirurgiasta.