Masennus

”Hänen ajatuksensa kiinnittyvät yhteen kohtaan, muille pyrinnöille ei hänellä ole sijaa, hänen koko kuvitteluelämänsä on suljettu, hänen yritteliäisyytensä on lamautunut, ja kaikki, mitä hän kokee, muuttuu hänelle uudeksi tuskaksi.”

Kodin lääkärikirja (1922)

Arkikielessä masennus voi tarkoittaa monia asioita: sanalla voidaan luonnehtia niin avioeroaan surevaa ihmistä kuin henkilöä, jonka koko elämä on syvästi murheellista. Masentuneella tunnetilalla tarkoitetaankin normaalia ja suhteellisen lyhyttä tunnereaktiota esimerkiksi menetykseen. Jos surumielisyys kuitenkin pitkittyy ja pahenee, puhutaan masentuneesta mielialasta. Varsinainen masennustila voidaan diagnosoida, jos ihmisellä on masentuneen mielialan lisäksi muita masennuksen ns. ydinoireita: kaikinpuolista uupumusta ja mielihyvän katoamista elämästä. Masennustila on psyykkinen sairaus, johon liittyy muitakin keskeisiä oireita.
Masennustilat luokitellaan oireiden lukumäärän ja vakavuuden perusteella neljään vakavuusasteeseen: lievään, keskivaikeaan, vaikeaan ja psykoottiseen. Ydinoireiden lisäksi masennustilaan voivat liittyä alentunut itseluottamus ja itsearvostus; kohtuuttomat itsesyytökset; päättämättömyyden tunteet; keskittymisvaikeudet; liikkeiden hidastuneisuus tai kiihtyneisyys; unihäiriöt sekä ruokahalun väheneminen tai lisääntyminen. Erityisen huolestuttavia ovat itsetuhoiset ajatukset, jotka ovat peruste kiireelliselle hoidolle. Kaikilla masennuspotilailla ei suinkaan ole kaikkia lueteltuja oireita, mutta varsinainen masennusdiagnoosi edellyttää ydinoireiden lisäksi yleensä vähintään kahta liitännäisoiretta siten, että oireet kestävät ainakin kaksi viikkoa.

Masennustila tuottaa ihmiselle ja hänen lähipiirilleen suurta kärsimystä: toimintakyky katoaa, tunteet jähmettyvät ja sosiaalinen elämä näivettyy. Sen merkitys väestötasollakin on valtava: maailmanlaajuisesti masennuksesta arvioidaan kärsivän 350 miljoonan ihmisen, joista alle puolet saa asianmukaista hoitoa. Suomalaisista aikuisista noin 5 % kärsii masennustilasta; nuorilla ja vanhuksilla masennus on vieläkin yleisempää. Masennustilat johtavat Suomessa vuosittain noin 3 500 työkyvyttömyyseläkkeeseen ja 600 itsemurhaan, joten niitä pidetään varsinaisena kansantautina.

Masennuksen syyt ja kehittyminen

Masennustiloihin, kuten kaikkiin mielenterveyden häiriöihin, liittyy biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Esimerkiksi kaksostutkimuksien perusteella masennus näyttää olevan vahvasti perinnöllistä, ja masentuneen ihmisen perheenjäsenillä on jopa yli kaksinkertainen riski sairastua itsekin. Perinnöllisyyden vaikutus masennustilan kehittymiseen on kuitenkin mutkikas, eikä yhtä ns. masennusgeeniä olekaan löydetty. Kyse on paremminkin useiden geenien aiheuttamasta alttiudesta, joka tekee ihmisestä herkemmän muille masennuksen aiheuttajille.

Elimelliset syyt ovat erityisen tärkeitä kaikkein vakavimmissa, psykoottisissa masennustiloissa. Elintavoilla ja ruumiillisilla sairauksilla on kuitenkin merkitystä myös tavanomaisemmissa masennustiloissa. Esimerkiksi 20–40 prosentilla masennuspotilaista on päihdeongelma. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, onko kohtuuton päihteiden käyttö masennuksen syy vai seuraus; varmaa on vain, että päihteet syventävät sairaan ahdinkoa. Lisäksi on havaittu yhteyksiä masennuksen ja esimerkiksi sydänverisuonitaudin välillä, mutta näiden sairauksien välinen suhde näyttää olevan kaksisuuntainen: kumpikin pahentaa toista.

Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset vaikuttavat suuresti masennusta aiheuttaviin psykologisiin syihin, koska tärkeät ajatusmallit ja muut psyykkiset rakenteet kehittyvät juuri elämän alussa. Traumaattiset kokemukset, kuten fyysinen kaltoinkohtelu, seksuaalinen hyväksikäyttö ja huolenpidon puute, häiritsevät normaalia psyykkistä kehitystä. Ihminen voi alkaa nähdä kaiken itsessään ja maailmassa vääristyneen negatiivisesti, ja hän saattaa kärsiä vakavistakin itsetunto-ongelmista. Täten on ymmärrettävää, että tällainen henkilö sairastuu helposti mielenterveyden häiriöihin, mukaan lukien masennustiloihin, aikuisuudessa. Lisäksi on havaittu, että kauheilla lapsuuden kokemuksilla on jopa ruumiillisia vaikutuksia: ne voivat muun muassa muuttaa ihmisen hormonitoimintaa niin, että hänestä tulee herkempi stressille ja siten psyykkisille sairauksille.

Voidaan sanoa, että biologiset ja psykologiset tekijät lataavat aseen, jonka sosiaaliset tekijät lopulta laukaisevat: noin kaksi kolmasosaa masennustiloista todetaan voimakkaan kielteisen elämäntapahtuman jälkeen. Kriisit, kuten avioero, lähiomaisen kuolema tai työttömäksi jääminen, voivat lopulta murtaa masennukselle valmiiksi alttiin ihmisen. Ystävien ja sukulaisten tuki olisi masentuneelle ensiarvoisen tärkeää, mutta masennustila johtaa usein kierteeseen, jossa läheiset lopulta kyllästyvät alati alakuloiseen sairaaseen. Näin sosiaalinen tukikin kaikkoaa, ja masentuneen sairaus pitkittyy ja pahenee.

Masennus ja seksuaaliterveys

Seksuaaliterveys määritellään seksuaalisuuteen liittyväksi fyysiseksi, psyykkiseksi ja sosiaaliseksi hyvinvoinniksi. Täten on ymmärrettävää, että masennuskin liittyy vahvasti seksuaalihäiriöihin kuten erektiohäiriöön ja seksuaaliseen haluttomuuteen. Tutkimuksissa onkin havaittu masennustilan lisäävän seksuaalihäiriön riskiä 50–70 %, mutta seksuaalihäiriö kasvattaa masennuksen riskiä vielä enemmän: 130–210 %. Usein onkin epäselvää, kumpaan potilas sairastuu ensin: masennustilaan vai seksuaalihäiriöön. Kysymystä mutkistaa edelleen se, että joskus seksuaalihäiriöillä ja masennustiloilla on yhteisiä oireita: esimerkiksi seksuaalinen haluttomuus voidaan tulkita masennustilan yhdeksi liitännäisoireeksi eli kiinnostuksen ja mielihyvän menettämiseksi.

Erektiohäiriön on aiemmin ajateltu johtuvan lähes yksinomaan psyykkisistä syistä. Nykyisen käsityksen mukaan kuitenkin noin 80 % tapauksista johtuu elimellisistä tekijöistä, kuten siittimen valtimoiden sairaudesta. Erektiohäiriö on kuitenkin miehillä yleisin mielenterveyteen liittyvä seksuaalihäiriö. Masennuksella ja erektiohäiriöllä onkin keskinäistä vuorovaikutusta, joka tosin on monimutkaista ja monisuuntaista. Yksinkertaisimmillaan masennustilaan liittyvä itseluottamuksen puute ja tappiomieliala voivat todella pahentaa erektio-ongelmaa, joka puolestaan syventää masennusta antamalla jälleen yhden epäonnistumisen kokemuksen.

Mielenkiintoinen havainto tosin on se, että masennuksesta ja erektiohäiriöstä kärsivät miehet potevat usein myös esimerkiksi diabetesta, lihavuutta ja valtimokovettumatautia. Näiden elintasosairauksien tiedetään altistavan erektiohäiriöille. Lisäksi tiedetään, että masennustilat ovat niiden kanssa kaksisuuntaisessa vuorovaikutussuhteessa. Näyttääkin siis itse asiassa siltä, että masennus voi elintasosairauksien kautta pahentaa erektiohäiriötä (ks. kaavio). Vain pienessä osassa seksuaalihäiriöistä onkin kyse puhtaasti psyykkisestä tai fyysisestä ongelmasta; yleensä nämä sekoittuvat toisiinsa ja muodostavat kuvatun kaltaisia noidankehiä.

Testosteronivaje altistaa sekin paitsi seksuaalihäiriöille myös masennukselle. Erektiohäiriön lisäksi vaillinainen testosteronieritys aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta ja viivästynyttä siemensyöksyä. Varsinkin vanhat miehet saattavat kärsiä testosteronivajeen aiheuttamasta tai pahentamasta masennustilasta, johon testosteronikorvaushoito voi auttaa. Testosteronivajeen on lisäksi todettu usein liittyvän elintasosairauksiin, joten se voi edelleen vaikeuttaa esimerkiksi diabetespotilaan masennusta ja erektiohäiriötä.

Masennuksen, elintasosairauksien ja erektiohäiriön väliset yhteydet. Mikael Piha (2016).

Masennuksen hoito

Masennustiloihin on saatavilla tehokasta hoitoa. Lievää ja keskivaikeaa masennusta voidaan yleensä hoitaa perusterveydenhuollossa, mutta vaikeammat tapaukset kuuluvat psykiatrille. Hoidon luonne riippuu niinikään masennustilan vaikeusasteesta: lievään masennukseen tehoaa tavallisesti pelkkä psykoterapia, mutta syvemmin masentuneet saavat kärsimykseensä suurta helpotusta myös lääkehoidosta. Hoidossa otetaan myös huomioon mahdolliset ruumiilliset sairaudet. Esimerkiksi erektiohäiriöön liittyvässä masennuksessa on usein hedelmällistä aloittaa hoitamalla erektio-ongelmaa lääkkein. Tällä tavoin masennus–erektiohäiriönoidankehä saadaan katkaistua, ja lievissä tapauksissa masennustila voi jopa kokonaan parantua. Seksuaaliterveyden asiantuntijat ymmärtävät perin pohjin tällaiset psyykkisen ja seksuaalisen terveyden väliset yhteydet.

Masennusta voi ehkäistä ja lievempää hoitaakin erilaisilla itsehoitomenetelmillä. Tavoitteena on palauttaa ajatusmaailmansa, toimintakykynsä ja sosiaalinen elämänsä terveeksi. Ei pidä suhtautua asioihin liian kielteisesti ja ankarasti vaan nostaa esiin positiivisiakin ajatuksia. Lisäksi voi yrittää kyseenalaistaa kokemiaan syyllisyydentunteita: ovatko ne kohtuullisia? Elintapoihin kannattaa myös kiinnittää huomiota: täytyy yrittää nukkua riittävästi ja säännöllisesti, syödä terveellisesti ja liikkua. Fyysisen ja psyykkisen terveyden yhteys tulee hyvin esille siinä, että liikunta itse asiassa hoitaa lievää masennusta yhtä tehokkaasti kuin lääkkeet. Masentunut voi suhtautua penseästi ulos lähtemiseen, mutta sitä kannattaa edes kokeilla, koska sosiaalinen aktiivisuuskin on yleensä tervehdyttävää.

Mikael Piha (2016)

Lähteet

  • Levander, Y. (1922) Mielisairaudet. Teoksessa: Ahava, U., Basilier, O., Becker, E., Becker, G., Grönroos, B., Levander, Y., Oker-Blom, M., Tiisala, K.V., Wilskman, I. & Ylppö, A. (toim.) Kodin lääkärikirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. (alun sitaatti)
  • Isometsä, E. (2014) Depressiiviset häiriöt. Teoksessa: Henriksson, M., Lönnqvist, J., Marttunen, M. & Partonen, T. (toim.) Psykiatria. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki.
  • Lönnqvist, J. & Mattila, A. (2014) Seksuaalihäiriöt. Teoksessa: Henriksson, M., Lönnqvist, J., Marttunen, M. & Partonen, T. (toim.) Psykiatria. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki.
  • Depression. WHO:n internet-sivut. http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs369/en/ (luettu 23.5.2016)
  • Masennuksen omahoito. HUS. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/masennuksen_omahoito/Pages/osio1.aspx (luettu 24.5.2016)
  • Tan HM, Tong SF, Ho CCK. Men’s Health: Sexual Dysfunction, Physical, and Psychological Health – Is There a Link? J Sex Med. 2012 Mar;9(3):663-671.
  • Atlantis E, Sullivan T. Bidirectional Association Between Depression and Sexual Dysfunction: A Systematic Review and Meta-Analysis. J Sex Med. 2012 Jun;9(6):1497-1507.
  • Perelman MA. Erectile Dysfunction and Depression: Screening and Treatment. Urol Clin N Am. 2011 May;38(2):125-139.
  • Althof SE, Needle RB. Psychological Factors Associated with Male Sexual Dysfunction: Screening and Treatment for the Urologist. Urol Clin N Am. 2011 May;38(2):141-146.
  • Wylie KR. Male sexual dysfunction. Psychiatry. 2007 Mar;6(3):99-104.