Seksuaaliset kipuhäiriöt

 

Seksuaalisia kipuhäiriöitä ovat perinteisesti yhdyntäkivut ja vaginsimi. Näiden taustalla voi olla useita biologisia, psykologisia ja sosiokulttuurisia syitä. Yhdyntäkipuja voivat aiheuttaa monet erilaiset asiat. Kaiken kaikkiaan seksuaalisten kipuhäiriöiden määritelmät ovat osin vanhentuneita ja niitä tullaan lähitulevaisuudessa tarkentamaan.


Biologisia kipujen syitä ovat sukupuolihormonien puute, emättimen ja ulkosynnyttimien tulehdukset, lantionpohjan lihasten yliaktiivisuus/jännitys, vulvodynia, kirurgisten toimenpiteiden jälkitilat, ihosairaudet, endometrioosi, lantion tulehdukset ja krooninen kipu –oireyhtymä.

Psykologisia syitä ovat omaan itseen liittyvät ongelmat, puutteellinen esileikki ja kokemattomuus.

Sosiokulttuurisiin syihin liittyvät seksuaaliset normit, puutteelliset eroottiset taidot ja kulttuuriin liittyvät sukuelinten vahingoittaminen (naisten ympärileikkaus).


Yhdyntäkivut


Yhdyntäkivuilla (dyspareunia) tarkoitetaan toistuvaa tai pysyvää, naista haittaavaa sukuelinten alueen kipua, joka liittyy yhdyntään.


Yleisyys


Kaikista naisista 3-18 %:lla on yhdyntäkipuja, gynekologisista potilaista 15-20%:lla. Laumannin tutkimusten mukaan (1999 ja 2005) Yhdysvalloissa 18-59 -vuotiaiden joukossa esiintyvyys on 21 % ja Euroopassa 40-80 -vuotiaiden joukossa 10,5 %.  Euroopassa (Saksa, Iso-Britannia, Ranska ja Italia) 20-70 -vuotiailla on raportoitu esiintyvyydeksi 14 %.


Yhdyntäkiputyypit


Yhdyntäkivut voivat olla pinnallisia tai syviä. Pinnalliset kivut tuntuvat ulkoisten sukuelinten alueella, erityisesti emättimen aukon tuntumassa.


1. Vestibulodynia

 

Ennen vaihdevuosi-ikää selvästi yleisin pinnallisista yhdyntäkivuista on vestibuladynia (aiemmin englanniksi vulvar vestibulitis syndrome, VVS). Nykykäsityksen mukaan peniksen lähestyessä aiempien kivuliaiden kokemusten aiheuttama kivun pelko saa aikaan kiihottumishäiriön ja kostumisen heikkenemisen ja sitä kautta mekaanista kipua. Pelko saa aikaan samanaikaisesti lantionpohjalihasten lisääntyneen jännityksen, joka yhdessä heikentyneen kiihotustilan kanssa aiheuttaa kivun, joka ylläpitää kierrettä. Kipu on voimakas ja tuntuu jo koskettaessa ja yhdyntää varovaisestikin yrittäessä. Paineen lisääntyminen peniksen ollessa emättimessä aiheuttaa arkuutta ja lisää kipua.

Esitetyssä mallissa pelko, kiihottumishäiriö ja lantionpohjalihasten jännitys ylläpitää kipua. Sitä, mikä kivun taustalla alun perin on, ei tiedetä. On esitetty mm. tuntohermopäätteiden lisääntymistä ja hormonaalisia syitä, kuten ehkäisypillereiden käyttöä.

Primaarinen vestibulodynia tarkoittaa, että kipuoire on ollut ensimmäisestä yhdynnästä alkaen. Sekundaarisella vestibulodynialla tarkoitetaan taas tilannetta, jossa aiemmin oireettomalla naisella kipuoire on alkanut esimerkiksi epämiellyttävän seksuaalisen kokemuksen tai sisätutkimuksen jälkeen.


2. Atrofinen vaginiitti

 

Vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla yleisin yhdyntäkipujen syy on atrofinen vaginiitti, jossa emättimen limakalvo surkastuu alentuneen estrogeenitason vuoksi. Hedelmällisessä iässä olevilla naisilla estrogeeni on vastuussa emättimen limakalvojen paksuudesta, poimuisuudesta, verenkierrosta ja kiihottumisen aiheuttamasta kostumisesta. Vaihdevuosissa estrogeenitaso laskee nopeasti ja emättimessä tapahtuu lukuisia muutoksia, kuten limakalvojen ohenemista sekä kimmoisuuden ja joustavuuden vähenemistä. Kiihottumiseen liittyvä kostuminen heikkenee, joka aiheuttaa yhdynnässä haitallista hankautumista. Limakalvojen oheneminen altistaa yhdynnässä mekaanisille vaurioille. Kaikki tämä voi aiheuttaa kipua tai tulehduksia.

Estrogeenihoito, paikallisena tai systeemisesti (esim. suun tai ihon kautta) otettuna on tehokkain hoito atrofiseen vaginiittiin. Paikallisesti käytetty estrogeeni ei leviä merkittävästi muualle elimistöön. Myös liukasteita voi käyttää, jos estrogeenihoito ei sovi.


3. Interstitiaalinen virtsarakontulehdus ja kivulias rakko –syndrooma (engl. interstitial cystitis/painful bladder syndrome eli IC/PBS) 

 

Tämän sairauden oireina ovat virtsarakon kivut, yöllinen virtsaamistarve ja virtsaamispakko. Potilaat ovat yleensä nuoria, alle vaihdevuosi-ikäisiä. Sen tarkka syy on tuntematon, mutta taustalla voi olla virtsarakon pinnan muutokset. Syndrooman esiintyvyydeksi on esitetty jopa 17 %. Sairaus on vaikea todeta, koska oireet muistuttavat monien muiden urologisten tai gynekologisten sairauksien oireita. Diagnoosi tehdään kuitenkin oireiden perusteella, mitään erityisiä elimellisiä löydöksiä ei ole. Sairauteen voi liittyä myös emättimen polttelua ja vulvodyniaa. Kolmannes naisista ei pysty lainkaan yhdyntään kestämättömän voimakkaan kivun vuoksi.

Hoito on haastavaa. Kyseeseen tulevat ruokavalion muutokset, rakkoon ruiskutettavat lääkkeet (steroidit, hepariini, lidokaiini), ja suun kautta otettavat lääkkeet, kuten masennuslääkkeet ja antihistamiinit.



4. Lantionpohjalihasten jännitys. (engl. pelvic floor hypetonus, hyperactive pelic floor, aiemmin levator ani spasm)

 

Sairauden esiintyvyydeksi on arvioitu 7 %. Tätä sairautta pidetään yhä yleisemmin kroonisen lantion alueen kivun ja yhdyntäkipujen syynä nuorilla hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Lantionpohjalihasten jännitys voi olla primaarista tai sekundaarista, kuten vaginismissa (ks. jäljempänä). Primaarista tilaa hoidetaan lantionpohjalihasten fysioterapialla.

Oireina ovat esimerkiksi yhdyntäkivut (usein), dysmenorrea (usein), yliaktiivinen rakko, virtsatieinfektiot, ummetus-ripuli, vatsakrampit ja peräpukamat. Mahdollisesti lantionpohjajännitys-oireeseen liittyy trauma ja psykologiset seikat (perfektionismi, epäonnistumisen pelko, hylkämisen pelko). Myös lantionpohjan alueen ylitreenaaminen synnytyksen jälkeen, ratsastus, baletti ja voimistelu voivat aiheuttaa lantionpohjalihasten haitallista jännitystä,


5.Ulkosynnyttimien ihosairaudet


Monet ihoon liittyvät sairaudet voivat vaikuttaa ulkosynnyttimiin ja aiheuttaa oireita, mm. yhdyntäkipuja. Yleisin on ärsyttävä tai allerginen ihotulehdus, valkojäkälä (lichen sclerosus) ja erosiivinen punajäkälä (lichen planus). Niiden tutkimisessa on oltava varovainen ja koepala on otettava ihottumasta diagnoosin varmistamiseksi.

Endometrioosi on yleisin lantion alueen kroonisten kiputilojen aiheuttaja. Oireina ovat kivuliaat kuukautiset, hedelmättömyys, krooniset alavatsakivut, selkäkivut ja syvät yhdyntäkivut. Hoitona käytetään ehkäisypillereitä, progestiinia, androgeenejä, GNRH-analogeja ja kirurgiaa.
 

Yhdyntäkipujen tutkiminen


Potilaan kerrottua yhdyntäkivuista, kysytään häiritseekö asia häntä. Jos häiritsee, selvitetään onko potilaalla haluttomuutta tai kiihottumisvaikeuksia. Kiihottumisvaikeudet, kuten emättimen kostumisen puutteellisuus, voivat aiheuttaa yhdyntäkipuja. Nykykäsityksen mukaan nimenomaan kiihottumishäiriöt kaikkein useimmin liittyvät yhdyntäkipuihin. Mikäli kiihottumisvaikeuksia ja/tai haluttomuutta esiintyy, nämä on pyrittävä hoitamaan.

Mikäli potilaan halut ja kiihottuminen ovat normaaleja, voidaan asettaa diagnoosiksi dyspareunia, yhdyntäkivut. Selvitetään liittyykö kipuun muita oireita, jotka viittaavat esimerkiksi toistuvaan kystiittiin, virtsavaivoihin, ummetukseen.

Seuraavaksi selvitetään onko yhdyntään liittyvä kipu pinnallista emättimen aukon tuntumassa vai syvällä emättimessä. Pinnallisen kivun ollessa kyseessä selvitetään mahdolliset biologiset, psykoseksuaaliset ja sosiokulttuuriset syyt. Syvällä emättimessä tuntuvassa kivussa on otettava huomioon endometrioosi, lantion alueen tulehdukset ja krooninen lantion alueen kipu. Myös psykologiset seikat voivat olla syynä.



Yhdyntäkipujen hoito


Pinnallisen emättimen aukon alueella olevan kivun hoitona on mahdollisen infektion tai ihosairauden hoito, paikallisten tai suun kautta otettavien kipulääkkeiden käyttö tai harvinaisissa tapauksissa kirurginen hoito, jos syy on hermorataperäinen. Hormonihoito esimerkiksi paikallisella estrogeenilla voi auttaa syyn ollessa estrogeenin puute. Lantion lihaksiston jännitystila voi hoitaa fysioterapeuttisin menetelmin. Kirurgisten toimenpiteiden ja synnytyksen jälkeiset ongelmat hoidetaan asianmukaisesti. Aiemmin tässä kappaleessa on esitelty tarkemmin näitä hoitoja ao. sairauksien yhteydessä

Syvällä emättimessä tuntuva kivun hoitoon kuuluu mahdollisen endometrioosin hoito, tulehdusten hoito ja kroonisen kiputilan hoito.

Sekä pinnallisessa  että syvässä kivussa syynä voivat olla psykologiset seikat. Näissä tapauksissa hoitona on monitahoinen biopsykososiaalinen seksuaaliterapia. Tähän kuuluu:


•    seksuaalineuvonta
•    lantionpohjalihasten harjoitus
•    psykoterapia itsetunnon ja minäkuvan vahvistamiseksi
•    kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) kivun hallitsemiseksi
•    seksuaaliterapia mm. parin kommunikaation parantamiseksi
•    kumppanin mukanaolo terapiassa
•    kumppanin seksuaaliongelmien hoito
•    seksuaalisissa tilanteissa on varmistettava, että kiihotus on oikeanlaista ja tapahtuu oikeassa tilanteessa
   


Vaginismi


Vaginismilla tarkoitetaan toistuvaa tai pysyvää tahdosta riippumatonta, naista haittaavaa emättimen lihaksiston supistustilaa, joka vaikeuttaa tai tekee mahdottomaksi peniksen, sormen tai esineen viemisen emättimeen, vaikka potilas itse sitä haluaisikin. Tilaan liittyy useimmiten välttelyä ja kivun ennakointia ja pelkoa.

Yhdynnän lähestyessä potilaan muistissa olevat pelot ja muistot epämiellyttävistä aiemmista kokemuksista aktivoivat voimakkaan tilannekohtaisen pelon, joka saa aikaan voimakkaan spasmimaisen jännityksen emättimen lihaksistoon. Jännitys voi ilmetä myös laajemminkin lantion alueella ja jopa vatsan lihaksissa. Jos yhdyntäyrityksiä tässä vaiheessa jatketaan, potilas saa näin vahvistuksen kivusta, joka lisää pelkoa entisestään ja voimakkaan spasmin vuoksi peniksen vieminen emättimeen ei onnistu tai on erittäin vaikeaa ja kivuliasta.


Vaginismin tutkiminen ja hoito


Potilaalta kysytään onko seksuaalinen halu ja kiihottuminen kunnossa. Jos eivät ole, selvitetään haluttomuuden syyt tai kiihottumishäiriön syyt. Jos halut ja kiihottuminen ovat normaaleja eikä yhdyntä lihassupistuksen vuoksi onnistu, kyseessä on vaginismi. Selvitetään onko muita oireita.

Vaginismiin voi liittyä esimerkiksi muita pelkohäiriöitä, ahdistuneisuushäiriöitä ja posttraumaattisia stressireaktioita. Samoin seksuaalinen vastenmielisyys, aversio, voi tulla kyseeseen. Nämä häiriöt hoidetaan soveltuvin psykoterapeuttisin menetelmin.

Psykologiset syyt vaginsimiin pyritään hoitamaan yksilö- tai pariterapian keinoin. Näihin voidaan liittää seksuaalineuvontaa, oman kehon tuntemisen opettelemista,  kumppanin häiriön hoito ja emättimen laajennusharjoitukset. Kumppanin positiivinen läsnäolo on tärkeää

Jos vaginsimi aiheuttaa sekundaarista lantionpohjan lihaksiston jännityksen lisääntymistä  hoidossa käytetään edellisten lisäksi rentoutusharjoituksia ja fysioterapiaa.

Vaginsimin hoitotulokset ovat erittäin hyviä. Lähes kaikki potilaat saadaan parannetua.


Kirjallisuus


Tämän linkin takana on kirjallisuutta, jota on käytetty lähteenä.

Tee sivusta PDF Tulosta
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä