Orgasmihäiriöt

 

Naisen orgasmihäirön määritelmä

 

Korkeasta kiihottumistilasta ja seksuaalisesta stimulaatiosta huolimatta nainen ei saavuta orgasmia, orgasmituntemusten voimakkuus on merkittävästi heikentynyt tai orgasmin saaminen pitkittyy huomattavasti.

 

Orgasmihäiriö on primaarinen silloin, kun nainen ei ole koskaan saanut orgasmia tai se voi ilmetä siten, että nainen saa orgasmin masturboimalla, mutta ei partnerin kanssa (tilannekohtainen orgasmihäiriö). Sekundaarissa eli hankitussa orgsmihäiriössä nainen on aiemmin saanut orgasmeja, mutta kyky niihin on jossain vaiheessa kadonnut. Syynä tällaiseen voivat olla esimerkiksi verisuonihäiriöt, stressi, hormonihäiriöt, alkoholi tai parisuhdeongelmat.

 

Orgasmin saaminen naisilla


Naisista vain pieni osa (20-25 %) saa orgasmin pelkästään yhdyntäliikkeiden seurauksena. Tällä ei ole mitään tekemistä orgasmihäiriön kanssa. Orgasmin saamiseen yhdynnän yhteydessä tarvitaan lähes aina lisästimulaatiota esim. käsin suoritetttuna klitoriksen kiihottamisena. Mikäli yhdyntään liitetään käsin suoritettu stimulaatio, orgasmin saa jo 70 % naisista. Orgasmin todennäköisyys kasvaa edelleen, jos yhdyntään liittyy suuseksiä. Kaikkein varmin tapa orgasmin saamiseen on yhdistetty käsi- ja suuseksi, joita käyttäen 90 % naisista saa orgasmin. Naisista noin 10 % pystyy saamaan yhdynnän aikana useamman kuin yhden orgasmin.Tällöin nainen pystyy stimuloitumaan uudelleen lähes välittömästi orgasmin jälkeen ja saamaan uuden orgasmin, usein helpommin kuin ensimmäisen.

 

 

Naisen orgasmihäiriön yleisyys

 

Orgasmihäiriöiden esiintymisestä on tehty kymmeniä tutkimuksia Euroopassa, Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Täydellinen orgasmikyvyttömyys (anorgasmia) on harvinaista. Sen esiintyvyys on parin prosentin luokkaa ja syynä on yleensä jokin elimellinen sairaus, kuten hermoratavaurio. Tutkimusten mukaan alle 10 % naisista ei ole ikinä kokenut orgasmia. Esimerkiksi Suomessa 9 % kaikista naisista ja 13 % nuorista naisista ei ole kokenut orgasmia. Sen sijaan eriasteinen orgasmivaikeus on hyvin yleistä. Esiintymisluvut vaihtelevat mm. sen mukaan, millä tavalla asiaa on kysytty ja minkälainen on ollut tutkitun naisryhmän ikä. Esimerkiksi Ruotsissa tehtyjen tutkimusten mukaan 22 %:lla on merkittävä orgasmihäiriö ja 60 %:lla lievä orgasmihäiriö. Ranskassa vastaavat luvut ovat 11 % ja 44 %. Englannissa merkittävää orgasmivaikeutta esiintyy 16-27 %:lla naisista ja Saksassa 38 %:lla.  Iän merkitys on epäselvä, osassa tutkimuksista sillä ei ole merkitystä, osassa orgasmihäiriöt lisääntyvät vanhemmiten. 

Erittäin laajassa GSSAB-tutkimuksessa, johon osallistui 13 882 naista 29 eri maasta, orgasmihäiriön yleisyys maailmanlaajuisesti oli 22-41 %, pienin esiintyvyys oli Etelä-Amerikassa ja suurin Kaakkois-Aasiassa. Länsimaissa esiintyvyys oli 25 %.

 

Tarkkaa arviota orgasmivaikeuksien yleisyydestä ei voi siis sanoa, mutta tutkimusten perusteella voidaan arvoida, että 25-40 %:lla naisista on vaikeuksia orgasmin saavuttamisessa. Siten orgasmivaikeudet ovat naisten toiseksi yleisin seksuaalihäiriö seksuaalisen haluttomuuden jälkeen.

 

Naisilla liian nopeasti tulevan orgasmin esiintyvyys maailmanlaajuisesti on 9-26 %. Länsimaissa esiintyvyys on 9 % (silloin tällöin 4.5 %, ajoittain 3.8 % ja säännöllisesti 0.8 %). Yleisintä se on Etelä-Amerikassa.

 

 

Orgasmihäiriön tutkiminen ja syyt

 

Kun nainen tulee vastaanotolle kertoen vaikeuksista orgasmin saamisessa, on kysyttävä, haittaako tämä potilasta. Jos ei haittaa, niin kyseessä ei ole orgasmihäiriö varsinaisena lääketieteellisenä diagnoosina. Mikäli asia haittaa, selvitetään onko naisella haluttomuusongelmaa tai kiihottumisongelmaa. Jos tällaisia on, selvitetään niiden syyt ja niihin vaikuttavat tekijät. Jos halu ja kiihottuminen ovat kohdallaan, voidaan jo puhua orgasmihäiriöstä. Seuraavaksi kysytään onko ongelma ollut aina vai ilmaantunut jossain vaiheessa. Jos ongelma on ollut aina, kyseessä on primaari orgasmihäiriö ja, jos orgasmikyky on ollut aiemmin, mutta hävinnyt jossain vaiheessa, puhutaan hankitusta eli sekundaarisesta orgasmihäiriöstä.

Primaarissa orgasmihäiriössä selvitellään potilaan omaan itseen liittyviä ongelmia tai ristiriitoja ja keskustellaan seksuaalisista normeista ja näihin liittyvistä myyteistä. On varmistettava, että naisella ja kumppanilla on riittävä tieto naisen sukuelimistä ja niiden toiminnasta. 

Sekundaarisessa orgasmihäiriössä yleisiä tutkittavia/selvitettäviä asioita ovat vallitseva masennus, lääkkeiden käyttö (linkki lääkeluetteloon), mahdollinen univaje, yleissairaudet ja minäkuvaan liittyvät seikat (esim ylipainon aheuttama itsetunnon heikentyminen). Elämään, lapsiin ja työhön liittyvä stressi arvioidaan. Parisuhdetilanteesta käydään läpi parisuhteen emotionaaline tila, ristiriidat, uskottomuusproblematiikka ja kumppanin seksuaalihäiriöt (erityisesti ennenaikainen siememsyöksy).

 

 

Naisen orgasmihäiriön hoito

 

Primaarissa orgasmihäiriössä on hyvällä menestyksellä käytetty masturbaatioharjoituksia yksilö-, ryhmä- ja pariterapian osana. Hieromasauvaa voi käyttää apuna. Tämän seurauksena tilanne voi muuttua siten, että nainen oppii saamaan orgasmin ja siirtämään tämän kyvyn myös yhdyntätilanteeseen. Tärkeää on myös se, nainen ja seksikumppani opettelevat sukupuolielinten rakenteen ja toiminnan periaatteet. Näissä perusasioissa on monilla naisilla ja vielä useammalla miehellä huomattavaa tiedon puutetta. Yllättävän moni mies ei tiedä juuri mitään klitoriksesta ja sen merkityksestä orgasmin saamiselle. Terapian kuluessa pyritään itsetunnon vahvistamiseen, oman kehon reaktioiden tuntemiseen, pelkojen poistamiseen, lantionpohjalihasten vahvistamiseen ja itsensä ja seksuaalisuuden hyväksymiseen.

 

Sekundaarisessa eli hankitussa orgasmihäiriössä on tarkistettava terveydentila ja lääkitys. Esimerkiksi useimmat masennuslääkkeet estävät tehokkaasti orgasmin saamisen. Runsas alkoholin käyttö aiheuttaa myös orgasmiongelmia, joten alkoholin käyttöön ja muihinkin elämäntapoihin on kiinnitettävä huomiota. Parisuhteen tila on selvitettäva ja kommunikaatiotaitoja lisättävä. Lantionpohjalihasten harjoittaminen on usein aiheellista. Miehen terveydentila on myös tarkistettava. Miehen seksuaaliongelmien, kuten erektiohäiriön tai etenkin liian nopean siemesnyöksyn seurauksena on usein naisen orgasmivaikeus.

Tilannekohtaisessa orgasmihäiriössä (eli nainen saa orgasmin masturboimalla, mutta ei partnerin kanssa) hoidon päämääränä on lisätä naisen luottamusta ja turvallisuuden tunnetta, lisätä partnerin vetovoimaa ja vaikuttaa stimulaatiotapaan ja kestoon erilaisilla terapiamenetelmillä.

 

Terapiamuodoista tähän mennessä parhaaksi on osoittautunut kognitiivinen käyttäytymisterapia. Tässä terapiamuodossa päämääränä on asenteiden ja seksuaalisten ajatusten muutos, ahdistuneisuuden vähentäminen ja orgasmikyvyn ja tyydytyksen lisääminen. Hoitoon kuuluu aina myös seksuaalineuvonta, ja on tärkeää, että se kohdistuu myös partneriin. Pariskunnan keskinäisiä kommunikaatiotaitoja tulee pyrkiä vahvistamaan.

 

Myös lääkehoitoa on kokeiltu, mutta toistaiseksi huonoin tuloksin. Pieniä tutkimuksia on tehty mm. buprobionilla, granisetronilla ja sildenafiiilillä, mutta ne eivät ole olleet lumelääkettä parempia. Jos sekundaarisen orgasmihäiriön taustalla on testosteronivaje, testosteronihoidosta voi olla apua. Tästäkin tiedetään toistaiseksi vähän.

 

 

Kirjallisuus

 

Linkki lähteenä käytettyyn kirjallisuuteen löytyy täältä.


Tee sivusta PDF Tulosta
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä