Tutkimuksia miesten seksuaalihäiriöistä

22.2.2016 17.38

Mitä aineosia miehen seksuaaliterveyteen markkinoidut ravintolisät sisältävät?

Seksuaalista kykyä parantavien ravintolisien käyttö on tavallista. Niitä on helppo hankkia luontaistuotekaupoista ja internetin kautta. Valikoimat ovat huimaavan laajat. Niiden annostelusta, puhtaudesta, ainesosista ja terveysvaikutuksista on kuitenkin vain vähän tietoa. Tutkimuksessa selvitettiin Yhdysvaltojen 30 suosituimman miehen seksuaalisen suorituskyvyn parantamiseen tarkoitetun valmisteen ainesosia, annostelua, hintoja ja vaikutustapaa. Näiden selvittämiseksi tehtiin laaja kirjallisuushaku. Tutkimuksessa listattuja ravintolisiä on saatavilla helposti internetin kautta.

Juhana Piha

 

Valmisteissa oli useita vaikuttavia aineita, enimmillään jopa 33 yhdessä valmisteessa. Tutkimuksessa raportoidaan 20 yleisimmin käytetyn ainesosan ominaisuuksia. Yleisimmin käytettyjä olivat ginseng, tribulus, sinkki, varjohiipan uute, sarviapila, L-arginiini, B-vitamiinit ja maca.

 

Ginseng

 

Ginsengiä oli 43%:ssa tutkituista ravintolisistä. Annos vaihteli välillä 10-200 mg. Vaikutus tapahtuu lisääntyneen typpioksidin tuotannon myötä, joka lisää verenvirtausta paisuvaisessa. Aktiivisina aineina ovat ginsenoidit ja ginsengin saponiinit. Vuonna 2008 julkaistussa meta-analyysissä selvitettiin seitsemän satunnaistetun tutkimuksen tuloksia ginsengin vaikutuksesta miehen seksuaaliterveyteen.  Tutkimukset olivat menetelmällisesti heikkotasoisia. Hoitoannokset vaihtelivat välillä 600-100 mg kolme kertaa vuorokaudessa. Sivuvaikutukset olivat lieviä ja kaikissa saatiin positiivinen hoitotulos, joka voi johtua julkaisuharhastakin. Vuonna 2013 tehtiin päivitetty meta-analyysi ginsengin vaikutuksesta ylipäänsä terveyteen. Tässä analysoitiin 30 tutkimuksen tulokset, joissa oli kuusi erektiohäiriöön liittyvää tutkimusta. Menetelmällisesti tutkimukset olivat taas huonoja, mutta vakavia sivuvaikutuksia ei todettu. Vaikka ginseng on hyvin siedetty, edullinen ja melko turvallinen, ei ole olemassa riittävän hyvää tutkittua tietoa, jotta sitä voisi suositella ensilinjan hoitolinjaksi erektiohäiriöissä.

 

Tribulus

 

Myös tribulusta oli 43%:ssa ravintolisistä annoksen vaihdellessa 100 ja 1000 mg välillä. Tosin suurimmassa osassa ei ilmoitettu sen määrää. Muutaman eläinkokeiden perusteella tribulus nostaa testosteronipitoisuutta, mutta tätä ei ole todettu ihmisillä. Kahdessa kirjallisuuskatsauksessa tribuluksen ei todettu parantavan urheilusuorituksia, seksuaalista suorituskykyä tai nostavan testosteronia. Yhdessä satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa ei todettu vaikutusta testosteroniin tai erektioon. Tribuluksen haitoista ei ole tehty tutkimuksia ihmisillä, mutta kaksi tapausselostusta on julkaistu liittyen korkean tribulusannoksen aiheuttamaan munuais- ja maksavaurioon. Lisäksi tribuluksen aiheuttamasta vakavasta kestoerektiosta on yksi tapauselostus. Koska tribuluksen hyödyllisyydestä ei ole mitään osoitusta ja sillä voi olla vakavia haittavaikutuksia, tribuluksen käyttöön on suhtauduttava hyvin varauksellisesti.

 

Mineraalit

 

Suurin osa tutkituista ravintolisistä sisälsi ainakin yhtä mineraalia (sinkki, magnesium, seleeni). Yleisin oli sinkki (43%:ssa). Sinkin määrä vaihteli 1-30 mg välillä. Magnesiumia oli 17%:ssa ja annos oli 11-90 mg. Seleeniä oli 13:ssa ja määrä vaihteli välillä 5-70 mcg. Sinkkiä ja magnesiumia on runsaasti normaalissa  länsimaisessa ruokavaliossa

 

Sinkin puute on liitetty testosteronivajeeseen jo 1960-luvulla. Sinkkitason korjaaminen selvässä sinkinpuutteessa voi nostaa testosteronitasoa. Ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että sinkin käyttö nostaisi testosteronitasoa terveellä ihmisellä.

 

Magnesiumin puutetta esiintyy esim. ripulissa, aliravitsemuksessa ja alkoholismissa. Magnesiumin puute ei kuitenkaan liity suoraan mihinkään seksuaalihäiriöön ja mikään tutkimus ei osoita sen käytön hyödyllisyyttä seksuaalihäiriöissä.

 

Seleenin käyttöä on tutkittu prostatasyövän ehkäisyssä, mutta tutkimuksia ei ole tehty seksuaalihäiriöissä.

 

Varjohiipan uute (horny goat weed, epimedium)

 

Uutetta oli 37%:ssa ravintolisistä ja annos oli 50-600 mg. Eläinkokeissa sillä on todettu positiivisia vaikutuksia paisuvaisen verenkiertoon ja myös hermoja suojaavia ja tulehdusta estäviä vaikutuksia on todettu. Varjohiipan uutetta ei ole kuitenkaan tutkittu lainkaan ihmisillä. Sivuvaikutukset ovat vähäisiä. Yksi tapausselostus on julkaistu, jossa varjohiipan uute oli aiheuttanut rytmihäiriöitä ja hypomaanisuutta. Ihmisillä tehtyjen tutkimusten puuttuessa varjohiipan uutetta ei voi suositella seksuaalisuuteen vaikuttavana aineena.

 

B-vitamiinit

 

B-vitamiinit ovat monimuotoinen ryhmä aineita, joita on useissa ravintolisissä. Lähes puolessa ravintolisistä oli ainakin yhtä B-vitamiinia, useimmiten B6-vitamiinia. B-vitamiinit ovat tärkeitä aineenvaihdunnan kannalta. Näiden puute voi johtaa verenrasvojen nousuun, homokysteiinin nousuun ja hermoratojen vaurioon tai väsymykseen. B-vitamiinilisä voi vaikuttaa edullisesti puutostiloissa ja voi normalisoida seksuaalitoimintoja.

 

Sarviapila (Fenugreek, methi)

 

Sarviapilaa oli kolmasosassa ravintolisistä määrän vaihdellessa 600 ja 1100 mg välillä. Sen vaikutuksen ajatellaan perustuvan siihen, että se vaikuttaa hormonaaliseen säätelyyn ja sitä kautta seksuaaliterveyteen, maidoneritykseen, vuorokausirytmiin, sokeritasapainoon ja rasvatasapainoon. Tähän mennessä sarviapilasta on julkaistu yksi hyvä tutkimus miehillä. Sen todettiin parantavan kiihottumista, orgasmia, lihasvoimaa, energiaa ja hyvinvointia testosteronitasojen pysyessä normaalialueella. Sivuvaikutuksia ei ole todettu.  Lisätutkimukset sarviapilasta olisivat hyödyllisiä. Ennen lisätietoja tehosta ja turvallisuudesta sarviapilaa ei voi suositella seksuaalisen suorituskyvyn parantamiseksi.

 

L-arginiini

 

L-arginiinia oli kolmasosassa ravintolisistä ja annos vaihteli 118-3000 mg välillä. L-arginiini on typpioksidin lähtöaine (prekursori). L-arginiini lisää typpioksidin tuotantoa suurilla (>3 g/pvä) annoksilla. Typpioksidi on välttämätön erektiolle ja heikentynyt typpioksidiaktiivisuus liittyy erektiohäiriöihin. L-arginiinia on yhdistetty muihin ravintolisiin, esimerkiksi pycnogenoliin, ja yhdistelmällä on todettu suotuisaa vaikutusta erektioon. Yhdessä tutkimuksessa 5 g L-arginiinia päivässä paransi erektiota 31%:lla kun lume paransi 12%:lla. Toisaalta toisessa tutkimuksessa 1500 mg L-arginiinia päivässä oli yhtä tehokasta kuin lumelääke. L-arginiinilla on voimakas ns. ensikierron metabolia, joka johtaa siihen, että se hajoaa ornitiiniksi ja ureaksi. Ratkaisuksi on kokeiltu L-sitrulliinia, joka väistää ensikierron metabolian ja muuntuu L-arginiiniksi munuaisissa. Yhdessä tutkimuksessa L-sitrulliini paransi erektiota ja yhdyntätiheyttä. Teoriassa L-arginiinilisä voi olla hyvä potilaille, joilla on valtimoiden sisäkalvon toimintahäiriö, joka puolestaan haittaa typpioksidin muodostumista. Lisää tutkimuksia aiheesta tarvitaan. Tämän hetken tiedoilla laajamittainen L-arginiin käyttö ei ole perusteltua.

 

Maca (Lepidium meyenii)

 

Macaa on lähes kolmasosassa tässä tutkituista ravintolisistä. Annosmäärä vaihteli välillä 100-2000 mg. Se oletettavasti vaikuttaa libidoon, erektioon, energiatasoon ja virtsaelimistöön. Vaikutusmekansimi on tuntematon. Macaa on käytetty vuosisatoja erilaisten vaivojen, myös seksuaalihäiriöiden, hoidossa. Tutkimustieto macan vaikutuksista ihmisillä on kuitenkin vähäistä. Yhdessä meta-analyysissä löydettiin vain neljä kunnollista tutkimusta. Nämä tutkimukset kohdistuivat vaihdevuosi-iän ylittäneisiin naisiin, terveisiin miehiin, kestävyysurheilijoihin ja miehiin, joilla oli lievä erektiohäiriö. Erektiohäiriötutkimuksessa todettiin, että aineisto on liian pieni (50 miestä), jotta mitään johtopäätöksiä voitaisiin vetää. Sivuvaikutusten tiedetään olevan vähäisiä. Vaikka macaa on käytetty vuosisatoja, ei ole vieläkään olemassa tieteellistä näyttöä sen tehosta seksuaalitoimintojen parantajana. Näin ollen sitä ei voi rutiininomaisesti suositella miehen seksuaalihäiriöiden hoitoon.

 

DHEA

 

Dehdroepiandosteroni syntyy lisämunaisissa ja se toimii esihormonina mieshormoneille (androgeeneille). Se on elimistön runsain steroidi ja se on lievästi androgeeninen. DHEA muuntuu kudoksissa testosteroniksi ja estrogeeniksi. Sitä on 17%.ssa tutkituista ravintolisistä 25-50 mg. Sitä on markkinoitu seksuaalihäiriöihin, ikääntymisilmiöiden estoon ja hyvinvointiin. DHEA muuttuu maksassa DHEAS-muotoon, joka pitoisuus on huipussaan 20-vuotiaana ja pitoisuus vähenee iän myötä. Monissa heikkotasoissa tutkimuksissa DHEA tasot liittyvät erektiokykyyn. Yhdessä  kaksoisokkotutkimuksessa potilaita, joilla oli matala DHEA-taso, mutta muuten normaalit hormonitasot seurattiin puoli vuotta. Potilaat saivat joko lumelääkettä tai DHEA:aa. DHEA:aa saaneilla potilailla todettiin merkittävää parannusta erektiotoiminnoissa. Toisessa tutkimuksessa potilaat, joilla oli matala DHEA ja/tai matala testosteroni saivat testosteronia, DHEA:ta tai lumelääkettä. DHEA.tasot nousivat, mutta mitään merkittäviä muutoksia oireissa ei tapahtunut. DHEA:lla on saatu lupaavia tuloksia, mutta hoidon tehosta ei ole kunnollista näyttöä. DHEA-hoito ei näytä vaikuttavan yleisiin hormonitasoihin ja sen käyttöön pitää suhtauta varauksella.

 

Ginko biloba

 

Gingoa oli 17%:ssa ravintolisistä ja annos vaihteli välillä 25 ja 120 mg. Sitä on mainostettu useiden vaivojen hoitoon, mukaan lukien erektiohäiriöt, verenpainetauti ja Alzheimerin tauti. Gingoa on käytetty kaksi vuosikymmentä ääreisverenkierron parantamiseen ja pientä näyttöä sen tehosta onkin. Siksi se onkin kiinnostava aine ajatellen peniksen verenkierron parantamista. Asiaa onkin tutkittu prostatan poistoleikkauksen jälkitiloissa ja SSRI-lääkkeiden aiheuttamissa erektio-ongelmissa. Alun positiivisten tutkimustulosten jälkeen myöhemmissä kaksoissokkoutetuissa lumekontrolloiduissa tutkimuksissa ei kuitenkaan ole todettu positiivista vaikutusta. Näin ollen tutkimustieto ei tue sen käyttöä erektiohäiriöissä.

 

Johimbiini

 

Johimbiinia oli viidessä tutkituista 30 ravintolisässä. Annos oli 50-63 mg. Vaikutusmekanismiksi on oletettu sentraalisten alfa-2-reseptorien estoa, joka johtaa hermostoteitse lisääntyneeseen typpioksidin määrään.  Johimbiinia on urologian alalla tutkittu varsin paljon. Vuonna 1998 julkaistussa meta-analyysissä johimbiini oli tehokkaampi kuin lumelääke erektiohäiriön hoidossa. Sittemmin on tutkittu L-arginiinin ja johimbiinin yhdetelmää. Sivuvaikutuksena on ollut päänsärkyä, hikoilua, verenpaineen nousua ja unettomuutta, jotka johtuvat alfa-2-salpauksesta.  Johimbiini on lupaava aine erektiohäiriön hoidossa. Johimbiinia ei kuitenkaan ole suoraan vertailtu erektiolääkkeisiin (esim. sildenafiili) ja näytön puutteen vuoksi johimbiinia ei voi suositella ensilinjan hoitomuodoksi.

 

Dosentti Juhana Pihan kommentti: Kirjoitus perustuu 30 Yhdysvalloissa eniten myytyyn miesten ravintolisään. Lähes kaikkia näitä on helppo saada internetin kautta mihin tahansa. Kirjoitus oli selkeä kriittinen kannanotto markkinoilla oleviin ravintolisiin. Monesta ravintolisästä on ollut  alussa jonkun verran positiivista näyttöä, mutta sitten paremmin suunnitelluissa kliinisissä tutkimuksissa tehoa ei enää olekaan todettu. Tämän kirjoituksen perusteella mitään näistä ravintolisistä ei voi suositella käytettäväksi ensilinjan hoitona miesten seksuaalisen suorituskyvyn parantamiseen. Muutamassa ainesosassa on kuitenkin vielä tutkittavaa, mutta se vaatii hyvin suunniteltuja kontrolloituja, kaksoissokkoutettuja lumekontrolloituja kliinisiä tutkimuksia.

 

Lähde. Cui T ym. A urologist’s quide to ingredients found in top-selling nutraceuticals for men’s sexual health. J Sex Med 2015;12:2105-2117


Palaa otsikoihin



Tee sivusta PDF Tulosta
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä