Erektiohäiriön ja sepelvaltimotaudin yhteys

Useissa laajoissa tutkimuksissa on todettu, että erektiohäiriöllä ja verisuonisairauksilla on yhteiset riskitekijät: tupakointi, kohonnut verenpaine, diabetes, korkea kolesteroli, lihavuus ja metabolinen oireyhtymä. Hiljattain julkaistussa seurantatutkimuksessa (Inman ym 2009) selvitettiin sepelvaltimotaudin riskiä miehillä, joilla ei ollut erektiohäiriötä ja toisaalta miehillä, joilla oli erektiohäiriö. Riskiä kuvattiin sepelvaltimotaudin ilmaantuvuudella tuhatta henkilövuotta kohden. Tuloksena oli, että ikäryhmässä 40-49 ei- erektiohäiriöisillä ilmaantuvuus oli  vain 0.94 ja erektiohäiriöstä kärsivillä peräti 48.52, ikäryhmässä 50-59 vastaavasti  5.09 vs. 27.15, ikäryhmässä 60-69 luvut olivat  10.72 vs. 23.97 ja yli 70-vuotiailla: 23.30 vs. 29,63. Nähdään, että etenkin alle 60-vuotiailla erektiohäiriö ennusti voimakkaasti sepelvaltimotautia.

Sepelvaltimoissa tapahtuneita muutoksia sydämen suhteen oireettomilla, mutta erektiohäiriöstä kärsivillä miehillä on myös tutkittu. 47:lle erektiohäiriöstä kärsivälle miehelle, joilla ei ollut mitään sydänoireita, tehtiin sepelvaltimoiden varjoainekuvaus (angiografia) ja heistä 19%:lla todettiin ahtauttavia muutoksia sydämen sepelvaltimoissa (Vlachopopoylos 2005). Toisessa tutkimuksessa (Pritzker 1999) angiografia tehtiin 20 sydämen suhteen oireettomalle miehelle ja heistä kaikilla todettiin ahtauttavia muutoksia.

Edellä selostetut tutkimukset ja lukuisat muut osoittavat kiistattomasti, että erektiohäiriö voi olla kehittymässä olevan sepelvaltimotaudin varhainen merkki. Useassa tutkimuksessa on löydetty myös ajallinen yhteys: erektiohäiriö edeltää noin 3 vuodella sepelvaltimotaudin oireita. Näin ollen verenkiertoperäisen erektiohäiriön ilmaannuttua, on vielä noin 3 vuotta aikaa estää valtimotaudin eteneminen oireisen sepelvaltimotaudin asteelle

Miksi erektiohäiriö voi edeltää sepelvatimotautia?

Miksi erektiohäiriö sitten ilmaantuu ennen sepelvaltimotaudin oireita, kuten rasituksessa ilmenevää rintakipua? Syynä on se, että peniksen valtimot ovat paljon pienempiä kuin sydämen sepelvaltimot. Peniksen valtimoiden halkaisija on luokkaa 0.5-2 mm ja sepelvaltimoiden luokkaa 3-4 mm. On hyvin ymmärrettävää, että kun molemmissa suonissa tapahtuu samaan tahtiin ahtauttavia muutoksia, pienimpien suonien alueella (eli peniksen) oireet (erektion heikkeneminen) ilmenevät nopeammin.

Mitä on tehtävä vastaanotolla?

Kun siis alle 40-60 -vuotiaalle miehelle ilmaantuu erektiohäiriö, tätä potilasta on pidettävä mahdollisena sepelvaltimotautipotilaana, kunnes toisin on osoitettu. Nämä potilaat on haastateltava tarkkaan ja sydän- ja verenkiertoelimistö on tutkittava ja asianmukaiset verikokeet (sokeri, kolesterolit, kreatiniini, testosteroni, herkkä CRP) otettava. Rasitusergometriatutkimus on hyvä perustutkimus sepelvaltimotautia epäiltäessä.

Mitä voi tehdä tilanteen etenemisen hidastamiseksi tai pysäyttämiseksi?

Tiedetään, että elämätapamuutoksilla ja lääkityksellä voidaan hidastaa/pysäyttää valtimotaudin ja myös erektiohäiriön eteneminen ja jopa usein erektiokyky saadaan paranemaan. Elämäntapamuutoksista keskeisimmät ovat tupakoinnin lopettaminen, laihdutus ja liikunnan lisääminen. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että tupakointi, lihavuus ja vähäinen liikunta lisäävät sepelvaltimotaudin ja erektiohäiriön riskiä erittäin paljon, jopa moninkertaisesti. Toisaalta tiedetään, että näiden asioiden kuntoon laittaminen pienentää molempien riskiä.

Lääkehoidolla pystytään vaikuttamaan moniin sepelvaltimotaudin ja erektiohäiriön riskitekijöihin, mikäli elämäntapamuutokset eivät riitä. Tarvittaessa sokeritaudin hoito on aloitettava, kolesterolitasoja laskettava lipidilääkityksellä (LDL saatava tasolle <3) ja verenpaine on hoidettava (tavoitetaso vähintään <140/<90). Etenkin verenpaineen hoidossa on oltava tarkkana, sillä monet verenpainelääkkeet voivat pahentaa erektiohäiriötä (pahimmat ovat nesteenpoistolääkkeet ja beetasalpaajat). Toisaalta uuden polven AT-estäjät (ns. sartaanit) voivat jopa parantaa erektiokykyä. Kolesterolilääkkeistä atorvastatiinista on julkaistu tutkimuksia, joiden mukaan se voi parantaa erektiokykyä.
On tietysti selvää, että potilaita tulee auttaa erektiohäiriölääkkeillä jo alusta alkaen. Tavoitteena kuitenkin kannattaa pitää, että perussairauden hyvällä hoidolla ja elämäntapamuutoksilla pystyttäisiin ainakin vähentämään erektiolääkkeiden käyttöä. Osa potilaista kuitenkin tarvitsee erektiolääkityksen kaikista muista toimenpiteistäkin huolimatta.

Juhana Piha on koonnut tiedot useista julkaistuista lähteistä, esim. Schwartz & Kloner. How to save a life during a clinic visit for erectile dysfunction by modifying cardiovascular risk factors. Int J Impot Res 2009;21:327-335