Seksuaalinen haluttomuuden syynä ei suinkaan aina ole testosteronivaje. Itse asiassa haluttomuuden syitä on lukuisia ja tietysti myös hoito vaihtelee syyn mukaan.

Seksuaalisen haluttomuuden yleisyys

Seksuaalisen haluttomuuden yleisyyttä on tutkittu parissa laajassa tutkimuksessa. Laajassa 29 maata käsittävässä tutkimuksessa, johon osallistui 13 618 miestä, seksuaalista haluttomuutta esiintyi ajoittain tai säännöllisesti 12-28%:lla tutkituista. Tässä tutkimuksessa haluttomuuteen liittyi merkitsevästi korkeampi ikä, masennus ja huono terveys (Laumann 2005). Eräässä aiemmassa tutkimuksessa haluttomuuden esiintyvyys Yhdysvalloissa oli 5% ja siihen liittyi merkitsevissä määrin runsas alkoholin käyttö, huono terveys ja emotionaaliset ongelmat tai stressi. Jopa lähes puolella erektiohäiriöpotilaista seksuaalinen halu on heikentynyt

Seksuaaliseen haluun vaikuttavat hormonit ja välittäjäaineet

Seksuaaliseen haluun vaikuttavat monet hormonit ja aivojen välittäjäaineet. Halua lisääviä ovat testosteroni, feromonit ja dopamiini ja halua vähentäviä ovat estrogeeni, progesteroni, prolaktiini, kortisoli, histamiini ja mahdollisesti välillisesti serotoniini.

Seksuaalisen haluttomuuden syitä

Alla on lueteltu tunnettuja syitä, jotka voivat aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta (lähde: Meuleman ym. 2005)

    * Testosteronivaje
    * Kohonnut prolaktiini
    * Viha ja ahdistus
    * Masennus
    * Parisuhdeongelmat
    * Aivohalvaus
    * Masennuslääkitys
    * Epilepsia
    * Trauman jälkeinen stressireaktio
    * Munuaisvika
    * Sepelvaltimotauti ja sydämen vajaatoiminta
    * Ikääntyminen
    * HIV
    * Kehonrakennus
    * Syömishäiriöt

Diagnoosi ja tutkiminen

Diagnoosi ei ole yleensä vaikea. Potilaalta kysytään suoraan seksuaalisen halun tai mielenkiinnon tasosta. Potilaat huomaavat helposti tapahtuneen muutoksen ja oire tulee siten ilmi. Asiaa voi tarkentaa vielä kysymällä seksuaalitoimintojen tiheydestä, seksuaalifantasioiden olemassaolosta, seksuaalisista ajatuksista ja aloitteenteosta. On kuitenkin huomattava, että esim. yhdyntätiheys ei ole samaa kuin halu: seksuaalista toimintaa voi olla ilman haluakin, etenkin nykyisen tehokkaan lääkityksen avulla.

Yhdyntätiheys vaihtelee, yleensä seksuaalista toimintaa on 1-4 kertaa viikossa, vanhemmilla miehillä harvemmin. On esitetty, että jos alle 55-vuotiaalla miehellä seksuaalista toimintaa on harvemmin kuin joka toinen viikko, tilanne voisi viitata alentuneeseen seksuaaliseen haluun.

Masennuksen ja parisuhdeongelmien tunnistaminen on tärkeää. Useimmiten kokenut kliinikko huomaa nämä haastattelun perusteella, mikäli aikaa on varattuna tarpeeksi. Joskus voidaan hyödyntää myös näiden löytämiseen kehitettyjä kyselylomakkeita.


Hoito

Seksuaalisen haluttomuuden hoito pitää kohdistaa syyhyn. Mitään täsmälääkettä ei ole. Mikäli taustalla on testosteronin puute, hyviä tuloksia saadaan testosteronihoidolla. Jos syynä on erektiohäiriö, sen hoitaminen usein auttaa. Kohonneen prolaktiini syy tulee selvittää ja tila hoitaa.

Masennusta voidaan hoitaa useilla eri lääkkeillä ja psykoterapialla. Masennuksen lääkehoidossa on kuitenkin muistettava masennuslääkityksen mahdolliset haitat seksuaalitoimintoihin, myös seksuaaliseen haluun.

Parisuhdeongelmat on syytä pyrkiä hoitamaan sopivilla keinoilla. Usein melko yksinkertaisetkin neuvot voivat riittää. Kannustetaan pariskuntaa esim. avoimeen keskusteluun seksiasioista, omista toiveista ja muista parisuhteen intimiteettiin kuuluvista asioista. Vaikeissa parisuhdekonflikteissa ammattiapu (psykiatri, psykologi, seksologi, psyko- tai seksuaaliterapeutti) on aiheellinen.